Lattian lipeöinti

Lipeäkäsittely on vanha perinteinen tapa käsitellä lattia kulutusta kestäväksi. Lipeä myös estää puun kellastumisen ajan saatossa. Lipeäkäsittely tekee puun pinnan maitomaiseksi ja "lämpöisen" tutuiseksi päinvastoin kuin lakattu pinta, joka saattaa tuntua kylmältä.

Lattian viimeistelyn ensimmäinen vaihe oli puupinnan hiominen. Siihen vuokrasimme rakennuskonevuokraamosta kaksi hiomakonetta, joista toinen oli laajalle pinta-alalle tarkoitettu ja toinen reunoille ja nurkkiin. Hiontapapereita saatiin mukaan erilaisia ja eri karkeuksilla.

Lattian hiomista.

Hiottu lattia odottamassa lipeäkäsittelyä.

Hiomisen jälkeen lattia siistittiin lakaisemalla ja lopuksi vielä huolellisesti imuroimalla pölyt pois. Sitten vuorossa oli lipeällä käsittely.

Lipeä ostettiin Aulangolta Domus Classica -nimisestä perinnerakentamiseen erikoistuneesta kaupasta. Kauppa itsessään on jo nähtävyys, joten jos Aulangolla päin liikkuu, kannattaa poiketa kaupassa. Aukioloajat on hyvä varmistaa nettisivuilta. 

Lipeäkäsittely oli helppo. Suojana oli hyvä käyttää silmäsuojia, kumihanskoja ja hengityssuojaa siltä varalta, että jos jotakin olisi roiskunut. Lipeän levittämisessä leveä ja paksu keinokuitusivellin oli toimiva. Lipeää laitettiin laakeeaan muoviastiaan, johon oli helppo sivellintä kastaa.Ennen kaatamista tärkeää oli ravistaa lipeäkanisteria todella hyvin, sillä liuoksessa oleva kalkki oli sakkaantunut tosi tiukasti kanisterin pohjaan. Niin siinä kuitenkin kävi, että loppulipeät olivat enemmän kalkkipitoisempaa kuin ensimmäiset kaadot. 

Vuorokauden kuivumisen jälkeen lattia käsiteltiin toistamiseen lipeällä, joka sitten tasoitti ensimmäisen kerran epätasaisuuden. 

Lipeäkäsitelty lattia näytti melkein valkoiselta
puun pintaan nouseen kalkin vuoksi.

Kun lattia oli hyvin kuivunut eli seuraavana päivänä oli vuorossa puun pinnalla olevan kalkin hiominen. Siihen tarkoitukseen vuokrasimme siivousliikkeestä lattianhoitokoneen. Mukaan varasimme  punaisen ja valkoisen laikan. Punainen laikka oli tarkoitettu hiomiseen ja valkoinen öljyn "kiillottamiseen".

Jokainen joka on joskun käyttänyt tällaista lattianhoitokonetta tietää, että sen hallitseminen vaatii harjoittelua. Me aloitimme hionnan keittiön lattiasta, jossa kalkkia oli enemmän eikä homma sitten sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Lattian ja punaisen karhunkielen välinen kitka oli niin suuri, ettei konehoinnasta tullut sitten yhtään mitään. Leikkasimme punaisen karhunkielen paloihin ja hioimme koko lattiapinnan käsin. Rankkaa, mutta palkitsevaa puuhaa ja lopputulos oli kyllä tyydyttävä, lukuunottamatta polvissa olevia rakkoja. 

Lipeäkäsittelyn jälkeen lattiasta on hiottu pois kalkki.

Kalkinpoiston jälkeen vuorossa oli taas huolellinen imurointi ja sitten päästiinkiin viimeiseen vaiheeseen eli lattian öljyämiseen. Öljyämisessä käytettiin Mestarin öljyä (luonnon värinen), koska halusimme lattiaan luonnollisen sävyn, ei liian valkoista lattiaa. Öljyä löytyy myös valkoisella pigmentillä höystettynä, mutta meidän valinta oli mennä luonnon värin mukaan. 

Öljy levitettiin kangasrievulla, kohtuullisen runsaasti, mutta varoen, ettei sitä valunut reunoilta lattian eristyksiin. Luonnonöljyjen itsesyttyminen kannattaa ottaa vakavasti ja siksi poltimme kaikki käytetyt rievut heti työvaiheen päätyttyä. Nyt tässä vaiheessa polvien alle oli ilmestyneet jo pehmusteet, kun lumpiot olivat sen verran hellänä edellisestä hiontakerrasta.

Tässä vasemmalla on öljyttyä pintaa ja
oikealla lipeöinnin jälkeinen pinta ilman öljyä.

Lattia on  nyt öljytty ja melkein kuivahtanut.

Lattia sai kuivua pari vuorokautta ihan rauhassa. Sitten sen päälle levitimme aaltopahvisuojauksen. Seuraavana hommana on sitten levyseinien tapetointi, hirsiseinien viimeistely, listoitukset ja keittiön laittaminen.



Kesä 2020

Kuvia lattiasta nyt muutaman vuoden käytön jälkeen. Näissä aika lähelle todellisuutta vastaava sävy, Päivitän vielä paremmilla kuvilla myöhemmin, mutta nyt muutama koirakuva, joisa myös lattiasta näkymää.

Vanhan saunan hyvästit

Alunperin uskoimme, että saisimme vanhasta saunasta vielä käyttökelpoisen sitä kunnostamalla, mutta tarkempi tutkiskelu muutti ajatuksia ja uusi sauna rakennettiin (näkyy taustalla).

Vanhan saunan hirsisalvoksen olivat kauniit, mutta niitä ei mikään enää pelastanut, sillä ikkuiden alla olevat hirret olivat läpimädät ja koko rakennus oli hevosmuurahaisten valtakuntaa. Oli selvää, että se piti saada pian pois koko tontilta.

Purkamiseen tarvittiin avuksi järeämpää kalustoa ja näin helposti se sitten kävi.

Koko rakennuksesta ei jäänyt jäljelle kuin muuri, kuias ja puutavarasotkua. Juhannuksen aikaan riitti puuhaa niin, että kokkotuli paloi parin päivän ajan katon päreitä ja seinälautoja poltellessa.

Saunan takaa löytyi vanhaa hylättyä tavaraa: mm. kattiloita ja muita metalliastioita ja tietysti lasipulloja (onneksi ehjiä), joiden sisälle oli vuosien saatossa kasvanut minimaailma.