Joulua kohti

Marraskuu oli sateinen, mutta kyllä joukkoon muutama aurinkoisempi päivä pakkasineen eksyi. 

Kuurainen koiranputki.

Pakkasen puraisemat puolukat olivat saaneet makeutta makuunsa.

Rakennusprojektin suhteen olemme hiukan jälkijunassa, vaikka mitään pakkoa ei valmiiksi ollutkaan saada. Silti pieni toive siitä, että jouluna olisi jo riisipuuron leivinuunissa voinut hauduttaa ja yön jos toisenkin viipyä maalaistunnelmassa, saa nyt jäädä odottamaan seuraavaa joulua. Siviilityöt ovat vaatineet omansa, eikä sitä ole oikein jaksanut lyhyinä päivinä keskittyä näihin askareisiin,

Lokakuun puuhien jälkeen olemme hankkineet katto- ja lattialistat, mutta ne makaavat vielä paketeissaan odottamassa asennusta. Muutama huonekalu ollaan kannettu sisään, kun on ollut ihan pakko päästä fiilistelemään sisustamista ja pirtin tulevaa tunnelmaa. Hiukan hölmöähän se on kantaa kalusteita sisään, kun remottipuuhaakin vielä on, mutta siirrellään niitä sitten tarvittaessa pois jaloista.

Vanha puusohva ostettiin pari-kolme vuotta sitten huutokaupasta ja sitä on säilytetty vanhassa navetassa. Punaiset pinnatuolit ovat talon perintöä. Pöydänjalka on anopin kotitalosta. Pöytälevyn virkaa toimittaa vanha ovi,
kunnes sen tilalle saadaan puusepän määrämittoihin tekemä kansi.

Pariovi teetettiin puusepällä ja istui paikalleen, niin kuin pitikin.

Sininen hetki.

Näin yhdessä sisustuslehdessä koristellun kynttiläkruunun
ja tässä on inspiraation tulos.

Ihastuttavat, lämpöiset ja pehmoiset lampaantaljat ovat Ala-Uotilan
lammastilan tuotantoa ja taatusti vetävät vertoja markettien taljoille.

Keittiössä kaikki kalusteet odottavat vielä paikalleen asennusta.

Ainoastaan Ikeasta hankittu kattovalaisin on laitettu paikoilleen.

Talon alkuperäispiirustukset kehystettiin ja kuva pääsi
aitiopaikalle pirtin seinälle.

Ehkä sitten ensi jouluna pääsemme kokemaan ensimmäisen
maalaisjoulun oikeine tottuineen.

Ja vielähän ennen joulua on suunnitelmissa kuusenhakureissu. Toivotaan, että saamme nauttia talven tunnusta, lumesta ja ehkä niitä tonttujen jälkiäkin voisi bongata.