Emme sitten malttaneet pysyä tänäänkään (työ)maalta pois. Säätiedotus lupasi kohtuullista keliä ja päiväsydän olikin mukavan kesäinen.


Odottamatta tuli kirvesmiehemmekin käymään ja hänen perästään tuli traktorikuormallinen höyläpuuta saunan tarpeiksi. Onneksi olimme viikko sitten raivanneet suuliin tilaa ja auttoi nyt sekin, että olimme paikan päällä, kun puutavara oli vielä kosteaa ja painavaa. Lähes 8 metrinen kurkihirsi oli varsinainen haaste jopa neljälle raavaalle, mutta nyt sekin odottaa ensi talvea, kun saunaa aletaan laittamaan. Suuli on oivallinen paikka kuivattaa puutavaraa, kun ilma kiertää ja katto pitää sateen pois.

Kurkihirsi taapelin päällimmäisenä.

Samalla siinä vaihdoimme saunanrakentajien kanssa ajatuksia katon materiaalista. Kovasti kiinnostaisi laittaa turvekatto. Tässä alla on kuva kopioituna netistä. Rakennus on hurmaava kukkivine kattoineen. Kiva fiilis jäi, kun ehdotusta ei heti tyrmätty, vaan oli siitä kirvesmiehillä ihan henkilökohtaista kokemustakin ja lupasi sellaisen laittaa, jos se on emännän tahto. Nyt sitten on aikaa ensi kesään asti miettiä. Minusta tuntuu, että sitä ei edes enää mietitä, vaan päätös on tehty.

http://www.suomela.fi/piha-puutarha/Piharakennukset-varastot/

Uma-remontoi-Satumainen-verstas-49920

Sitten yksi mukava asia päivässä oli, kun keksin puuceelle paikan. Sitä olen alitajuntaisesti miettinyt ja siinä pihassa touhutessa ajatus sijainnista loksahti. Vanhan pihlajan alle, hiukan sivulle pihapiirirstä, mutta kuitenkin sopivalla etäisyydellä.

Aina kun vain siltä tuntuu ja kun löydämme vapaata aikaa, niin suuntaamme maalle, missä meitä odottaa mielenkiintoinen työmaa. Aluksi tämä talo ympäristöineen tuntui liian raskaalta ajatukselta, mutta kun emme asettaneet itsellemme mitään aikarajoitteita, paitsi sellaisia pidemmän aikavälin (vapaa-ajan asunnoksi, eläkepäiviä viettämään jne.), niin asiat alkoivat tuntumaan kohtuullisemmalta. Kun arki kuluu hyvinkin vauhdikkaasti työn, lasten, koulujen, harrastusten, menojen ja kodin ympärillä, tuntui että kuinka sitä ollenkaan tällaiseen maaseutuprojektiin löytäisikään aikaa. Nyt etenemme sillä tavalla, että tekeminen pääasiassa tuntuu mukavalta. Taloa pyrimme kohtelemaan se ansaitsemalla arvolla.

Taloon on rakennettu uusi isompi kuisti ja ulkoverhous 

sekä ikkunat myös uusittu.

Marraskuu 2006.

Paljon on muutaman vuodessa saatu aikaan ottaen huomioon tekemisen epäsäännöllisyys. Toki paljon on vielä tehtävää ennen kuin paikka on asuttavassa kunnossa. Listaa kannattaa tekemättömistä asioista tehdä, mutta tärkeysjärjestys suhteessa omiin resursseihin myös on hyvä laatia. Ja sittenkään kaikki ei mene ihan niin kuin on suunniteltu.

Tänä kesänä oli tarkoitus pystyttää uusi sauna ja saunatupa, joka rakennetaan vanhan riihen hirsistä. Hirret hankkittiin naapurikunnasta ja siirrettiin tilalle numeroituna. Saunan perustukset ovat suurin piirtein valmiina, kun sitten luotto-kirvesmiehellemme tuli sen laatuinen este, että saunan pystytys jäänee ensi talveen. Haaveena oli se, että jossakin olisi voinut yöpyä ja  peseytyä eikä aina tarvitsisi ajaa yöksi kotiin. Ei ajomatka nyt ihan hurja ole, mutta kyllä nuo siirtymiset ovat oma projektinsa.

Hirret ovat otettu talven jäljiltä "hengittämään".

Tilalla on vanha sauna, joka ei suurestakaan tahdosta enää ole muuta kuin purettavissa oleva rakennus. Jossakin vaiheessa suunnitelimme sinne vielä uutta puuceetä ja varastoa, mutta sitä nyt tarkemmin tarkasteltua -hirret mätänä ja perustus halkeillut - saa tämä rakennus antaa tilaa ainakin uudelle puuceelle ja nyt kun ei sitä saunakaan tälle kesälle saada, niin jonkin sortin taivasalla oleva peseytymispaikka on ajatuksissa muhimassa.

Tässä uuden saunan perustukset ja takana vanha sauna.

Vanhan saunan lattiaraosta

kasvaa vadelma.

Ennen wanhaa ei ollut mahdollisuutta tavaroiden kierrätykseen. Tämänkin tila on 1900-luvun alusta ollut pysyvästi asutettuna 80-luvulle saakka ja sitä roinan ja romppeen määrää on vaikea kertoa. Pelkästään ruosteisia polkupyörän runkoja lastattiin Repen ja Romun kyytiin 18 kappaletta. Me käymme täällä aina sillä periaatteella, että "Vie mennessäsi ja tuo tullessasi". Tänään ensimmäinen kuorma kierrätykseen oli pelkkää metallia, joka onneksi otetaan ilmaiseksi vastaan kaatopaikalla. Toinen kuorma oli sitten puutavaraa. Laskuissa emme enää ole pysyneet, sen verran monta peräkärryllistä kuormia olemme kaatopaikalle ajaneet.

Painava kuorma metalliromua lähdössä kaatopaikalle.

Suunnitelmissa on tänä kesänä laittaa keittiö kuntoon. Vanha lattia on purettu ja rossipohjan sammaleet, sahanpurut ja sen sellaiset vietiin vanhan navetan taakse kasvamaan heinää. Joitakin koolauksia pitänee uusia, kun katto on ajan kuluessa vuotanut piipun juuresta muuria pitkin ja lopulta kosteus on tehnyt puulle tehtävänsä. Poistimme myös seinän punaiseksi maalatut levyt ja kuorimme esiin kauniin hirsiseinän. Nyt siis odotetaan aikaa, että saamme laitetuksi lattian kuntoon ja sen jälkeen pääsisi suunnitelemaan kaapistot. Ajatus on, että käyttäsisimme kotimme keittiöremontin jäljiltä vanhoja kaappien runkoja, mutta vaikea sanoa, sopisiko ne uutteen kohteeseen kokeilematta.

Tämä on varmaankin tuttua puuhaa vanhojen talojen

kunnostajille.

Hirsi on kaunis materiaali.

Pirtin puolella on tuttumme muurannut takkaa. Aikoinaan pirtissä oli kunnon takka, mutta 60-70-luvulla öljyn ollessa edullista takka purettiin ja tilalle hankittiin muodin mukaan öljykamina, joka me tietysti sitten raahasimme kaatopaikalle. Vanha muuri on toimiva ja persoonallisen näköinen, uusi takka tulee muurin jatkeeksi niin, että etupuolella on takka ja takapuolella leivinuuni. Malli saa olla hyvin yksinkertainen sillä ajatuksella, että myöskin pinkopahvien takaa paljastetut tummat hirret ja muu struktuuri tulee kauniisti esiin. Mietteissä käy se hetki, kun pirttikin on laitettu asuttavaksi ja talven pakkasilla saa oleskella takkatulen ääressä. Nämä mukavat ajatukset kait ovat niitä, jotka pitävät kiinni tässä aherruksessa.

Muuraus on edennyt jo ulkokuori-vaiheeseen

Omenapuu kukkii jo kauniisti -
toipui toissatalvisesta jäniksen käsittelystä

Sateen jälkeen uskaltauduin
vihdoinkin ulos tutkimaan
mitä kuuluu kasveille.
Metsässä mustikka kukkii
parhaillaan, mutta niin puutarhassakin
on meneillään monen moista touhua
kasveilla. Tämän näytelmän tulosta
on kiva seurata tässä kesän edetessä.

Luumupuun kukan jälkimakua tulossa?

Viinimarja osittain jo marjassa.

Kirsikka puu kukki viikko sitten valkoisenaan
 ja nyt odotellaan marjojen tuloa.
Ne ovatkin lintujen herkkua!

Nämä yrtit olen kasvattanut siemenistä ja nostin ne ulkoa takaisin sisään, kun sade ja kylmyys olivat niitä runnelleet. Pelastusoperaatio kannatti. Rosmariini, persija, basilika ja sitruunamelissa loistavat kilpaa juuri pestyn ikkunan kanssa.

Pihassa käy aikamoinen trafiikki. Illan tullen ensimmäinen piikikäs ystävämme saapuu jo seitsemän aikaan murkinoimaan -tarjolla liuotettuja koiranpapanoita ja joskus jotain muutakin, kissanruokaa harvemmin, kun talossa kaksi koiraa huolehtii siitä, ettei kissoja pahemmin näkyisi. Toinen siili tulee takapihan metsiköstä tuossa kymmenen aikaan etupihan terassin alle ruokailemaan. Tämä sama meno oli jo viime kesänä ja keväällä jännitimme, kuinka talvehtiminen siilineideiltä tai -herroilta oli onnistunut. Ilolla ja mielenkiinnolla seuraamme heidän puuhiaan, koko komppania.

Kesän terassikausi avattiin viime viikonloppuna, kun juhlimme tyttäremme syntymäpäiviä. Aurinko lämmitti iltamyöhään asti ja mukava oli istua ulkosalla kuunnellen lintujen laulua. Nyt sitten on niin kylmä, ettei ilman takkia ja vällyjä tarkene. Huomenna kouluissa lauletaan Suvi-virttä ja juhlaa viettävät koulunsa päättävät. Hyvää alkavaa kesää.