Erätulilla

Heinäkuinen viikko Lapin maisemissa ei tuottanut soilta etsittyjä hilloja, mutta sen sijaan "elämän eliksiiriä" tuli ammennettua roppakaupalla.

On hienoa saavuttaa kiireettömyyden tunne ja joutaa istua tulilla mitään tärkeää tekemättä tai sanomatta. Ei sillä niin väliä ole, jos ei saalista saa, vaan merkitystä on sillä, että maltaa lähteä ja malttaa kokea ja malttaa pysähtyä.

Hieno reissu tuli tehtyä ja haaveissa on jo seuraava mahdollisuus, ehkä ruskan aikaan tai sitten viimeistään talvella hangille tai sitten keväällä.

Yksi vierailumme kohteita oli Vikakonköngäs  Rovaniemeltä pohjoiseen kulkevan tien varressa. Jokunen tammukka tai jokin muu lohensukuinen kala taisi käydä nappaamassa, mutta ihan saaliiksi asti niitä ei saatu. Muutama kuva pohjaan kiinni tietty, mutta nekin taisivat sitkeän irroituksen jälkeen pelastua.

Vikaköngäs

Poikien kalastaessa me tytöt kuljimme viereisen Vaattunkivaaran luontopolun. Matkalla ahmimme juuri kysymässä olevia raikkaita ja mehukkaita mustikoita ja kun pääsimme vaaran huipulla olevalle näkötornille, yllätti sade meidät. Parempaa ajoitusta ei olisi voinut ollakaan. Tornin katon suojassa ihastelimme maisemia jokaiseen ilmansuuntaan.

Vaatunkivaaran näkötornissa oli hyvä pidätellä sadetta.

Lyhyen sateen jälkeen aurinko tuli esiin poutapilvineen.

Toinen mielenkiintoinen vierailukohde löydettiin ihan UKK-puiston eteläosasta Nuorttijoelta. Kylläpä sinne riitti ajomatkaa Kemijärveltä ja tuli todellakin tunne siitä, että ollaan erämaassa. Nuortti on kaunis Jäämereen laskeva joki, josta harvoin ensikertalainen kalaa saa. Meillä oli onnea matkassa, kun yksi taimen nappasi kiinni ja kyllä oli tyytyväinen ilme kalastajansa kasvoilla.

Nuorttijoki

Jokaiselle löytyi puuhaa ympäristöstä ja olimme onnekkaita sään suhteen, niin kuin kuvasta näkyy. Lähellä laavua oli joenylityspaikka kaluuvaijereineen ja sitäkin joku kävi kokeilemassa ja toteamassa veden olevan kylmää ja virralla olevan voimaa.

Ylityskohta kahluuvaijerilla

Nuorttin lähistöllä on Sokli, joka on kiistelty kaivoskohde. Tästä linkistä löytyy  lisää tietoa http://fi.wikipedia.org/wiki/Soklin_kaivos. 

Jos kaivosasian puntarissa vaihtoehtona on parisataa työpaikkaa ja luonnon saastuminen laajalta alueelta, niin luulisi päätös jättää kaivos perustamatta olevan helppo. Kun tällaisen luonnon turmelee radioaktiivisella aineilla, niin työpaikkojen menetys lukumäärällisesti Savukosken, jopa Kuusamon alueella on suurempaa kuin perustettavien työpaikkojen määrä. Kun luonnon tuhoaa, ei sitä takaisin saa. Toivottavasti saadaan olla todistamassa tämän tarinan onnellista loppua.

Kotikonnuille palattuamme oli vuorossa ainakin mustikoiden poimintaa. Kävimme kuitenkin parilla suolla uteliasuuttamme katsomassa, josko hillaa olisi ja kyllä oli! En ole koskaan Etelä-Suomessa sellaisia määriä hilloja nähnyt. Nyt ne on poimittuna ja pakasteessa odottamassa talvisia herkutteluhetkiä.

Isoja mehukkaita hilloja!

Hillojen lisäksi tarjolla on juolukkaa, kaarnikkaa, mustikkaa ja vadelmaa. Suolla kypsymistä odottelevat karpalot. Niiden aika on sitten syksyllä ensimmäisten pakkasten jälkeen.

Kaarnikka eli variksenmarja ja raaat karpalot.

Juolukkaa on niin paljon kuin vain poimia tohtisi.

Pohjolan keskikesää

Ennen Juhannusta vietimme muutaman päivän Itä-Lapin maisemissa. Ajatuksemme oli tehdä päivävaelluksia joko Kuusamon seudulla tai sitten Sodankylän pohjoispuolella. Emme kuitenkaan olleet matkassa mitenkään pakon kanssa ja kun sateita sekä ukkosta tuli enemmän kuin toiveissa oli, niin muutimme suunnitelmia ja päätimme ajaa Sodankylään elokuvafestivaaleille. Sodankylän atmosfääri oli hieno ja mielenkiintoinen kokemus oli katsoa elokuvaa suuressa teltassa ukkosen ja salamoiden paukuttaessa taivalla ja sateen ropistessa teltan kattoon. Nautimme erinomaisista elokuvista ja todettiin, että toistekin voisi poiketa.

Vietimme myös pari päivää mummin hoteissa Kemijärvellä. Oli hienoa päästä tutustumaan mummin taidenäyttelyyn Kemijärven kulttuuritalossa. Näyttely oli hieno kokonaisuus lappalaista kulttuuria ja lappilaista maisemaa.

Kemijärven maisema on henkeäsalpaavan kaunis. Taustalla näkyvät vaarojen lomassa kulkee tie Luusuaan ja se tuli tuta kaikkine nousuineen ja laskuineen, kun tavoitteenamme oli pyöräillä Kempasta Luusuaan ja takaisin. Vaan jäipä matka alle puolitiehen, kun pyöräni ketjut antoivat periksi. Liekö luovuttaneet raskaissa nousuissa säästääkseen emäntäänsä. Onneksi mummin huoltoauto oli saatavilla ja matka Luusuaan taittui auton kyydissä. 

Kemijärvi

Eräänä iltana kävimme kävelylenkillä läheisen lammen ympäristössä, jossa joutsen pesällään oli hautomassa. Pesä oli rakennettu hienosti keskellä lampea, johon ei hallikoirat ja muut häiriköt pääse. Tämä kuva on otettu "pitkällä putkella", joten oikeasti ei pesän lähellä oltu. Näistä joutsenista kerrotaan, että kun niiden poikaset ovat riittävän isoja, mutta vielä lentokyvyttömiä, niin emolinnut sattavat ne lammelta Kemijärveen ylittäen Kemijärvi-Kuusamo valtatien. Toivottavasti loppukesästä perheellä on onnea matkassa ja säästyvät autotien ylityksessä onnekkaasti.

 

Laulujoutsen pesällään

Paluumatkamme Kemijärveltä etelään suuntautui Kuopioon tyttären tanssileirin päättymisen vuoksi. Yhden yön vietimme Kolilla ja kuvat puhukoot puolestaan.

Vietimme juhannuksen Pirkanmaalla ja silloin oli hyvää aikaa toteuttaa suunnitelmissa ollut aamukuvausreissu. Niinpä herätyskello laitettiin soittamaan 4.30 ja suuntasimme kohti Petokoskea, jonka ympäristöstä muutama kuva on otettu kevään aikana -löytyy siis aikaisemmasta artikkelista tästä blogista. 

Hiljaa soutelimme ja lähestyimme rantautumispaikkaamme. Rantapolulla kuljimme myös niin ääneti kuin vain osasimme. Meidän aikainen herätys palkiitiin, kun tytär bongasi joessa uiskentelevan majavan. Oli se kyllä hieno tunne, kun näimme sen, joka siellä niin uutterasti on hommia paiskonut!

Nämäkin rangat ovat majavan kaatamia

Teimme samaan ympäristöön myös päivällä soutureissun ja auringonpaisteesta meidän lisäksi näuttivat 
erilaiset korennot.

Neidonkorento lepuuttaa itseään kuusenoksalla

Neidonkorennot kisailevat veden yllä

Kirjosiepon kiireitä.