Erätulilla

Heinäkuinen viikko Lapin maisemissa ei tuottanut soilta etsittyjä hilloja, mutta sen sijaan "elämän eliksiiriä" tuli ammennettua roppakaupalla.

On hienoa saavuttaa kiireettömyyden tunne ja joutaa istua tulilla mitään tärkeää tekemättä tai sanomatta. Ei sillä niin väliä ole, jos ei saalista saa, vaan merkitystä on sillä, että maltaa lähteä ja malttaa kokea ja malttaa pysähtyä.

Hieno reissu tuli tehtyä ja haaveissa on jo seuraava mahdollisuus, ehkä ruskan aikaan tai sitten viimeistään talvella hangille tai sitten keväällä.

Yksi vierailumme kohteita oli Vikakonköngäs  Rovaniemeltä pohjoiseen kulkevan tien varressa. Jokunen tammukka tai jokin muu lohensukuinen kala taisi käydä nappaamassa, mutta ihan saaliiksi asti niitä ei saatu. Muutama kuva pohjaan kiinni tietty, mutta nekin taisivat sitkeän irroituksen jälkeen pelastua.

Vikaköngäs

Poikien kalastaessa me tytöt kuljimme viereisen Vaattunkivaaran luontopolun. Matkalla ahmimme juuri kysymässä olevia raikkaita ja mehukkaita mustikoita ja kun pääsimme vaaran huipulla olevalle näkötornille, yllätti sade meidät. Parempaa ajoitusta ei olisi voinut ollakaan. Tornin katon suojassa ihastelimme maisemia jokaiseen ilmansuuntaan.

Vaatunkivaaran näkötornissa oli hyvä pidätellä sadetta.

Lyhyen sateen jälkeen aurinko tuli esiin poutapilvineen.

Toinen mielenkiintoinen vierailukohde löydettiin ihan UKK-puiston eteläosasta Nuorttijoelta. Kylläpä sinne riitti ajomatkaa Kemijärveltä ja tuli todellakin tunne siitä, että ollaan erämaassa. Nuortti on kaunis Jäämereen laskeva joki, josta harvoin ensikertalainen kalaa saa. Meillä oli onnea matkassa, kun yksi taimen nappasi kiinni ja kyllä oli tyytyväinen ilme kalastajansa kasvoilla.

Nuorttijoki

Jokaiselle löytyi puuhaa ympäristöstä ja olimme onnekkaita sään suhteen, niin kuin kuvasta näkyy. Lähellä laavua oli joenylityspaikka kaluuvaijereineen ja sitäkin joku kävi kokeilemassa ja toteamassa veden olevan kylmää ja virralla olevan voimaa.

Ylityskohta kahluuvaijerilla

Nuorttin lähistöllä on Sokli, joka on kiistelty kaivoskohde. Tästä linkistä löytyy  lisää tietoa http://fi.wikipedia.org/wiki/Soklin_kaivos. 

Jos kaivosasian puntarissa vaihtoehtona on parisataa työpaikkaa ja luonnon saastuminen laajalta alueelta, niin luulisi päätös jättää kaivos perustamatta olevan helppo. Kun tällaisen luonnon turmelee radioaktiivisella aineilla, niin työpaikkojen menetys lukumäärällisesti Savukosken, jopa Kuusamon alueella on suurempaa kuin perustettavien työpaikkojen määrä. Kun luonnon tuhoaa, ei sitä takaisin saa. Toivottavasti saadaan olla todistamassa tämän tarinan onnellista loppua.

Kotikonnuille palattuamme oli vuorossa ainakin mustikoiden poimintaa. Kävimme kuitenkin parilla suolla uteliasuuttamme katsomassa, josko hillaa olisi ja kyllä oli! En ole koskaan Etelä-Suomessa sellaisia määriä hilloja nähnyt. Nyt ne on poimittuna ja pakasteessa odottamassa talvisia herkutteluhetkiä.

Isoja mehukkaita hilloja!

Hillojen lisäksi tarjolla on juolukkaa, kaarnikkaa, mustikkaa ja vadelmaa. Suolla kypsymistä odottelevat karpalot. Niiden aika on sitten syksyllä ensimmäisten pakkasten jälkeen.

Kaarnikka eli variksenmarja ja raaat karpalot.

Juolukkaa on niin paljon kuin vain poimia tohtisi.