Lämpöisen ja kuivan kesän jälkeen saadaan odotella sienten kasvua. Kantarelleja ollaan löydetty tasaiseen tahtiin heinäkuusta lähtien, mutta kyllä niidenkin pääsatoa vielä odotellaan. Iloinen yllätys koettiin iltalenkillä, kun polulla eteemme putkahti useampi herkkutatti. Eipä tietenkään oltu varauduttu moisen saaliin löytymiseen sauvakävelylenkille kun oltiin lähedetty. Sienet käärittiin lenkkipaidan sisään ja seuraavana päivänä niistä sitten tehtiin pehmeä tattikeitto.
Osuttiin samaisella viikolla vielä uudelleen samaan ympäristöön. Nyt oli lenkkitakin taskussa muovipussi, joka täyttyi herkkutatateista. Ne ovat nyt paistettu ja pakasteeseen menossa odottamaan pääsyä talven tuiskeessa tattirisottoon tai keittoon.
 |
| Kesän ensimmäiset kantarellit, heinäkuu 2013. |
 |
| Herkkutatteja herkuttelijoille. |
Pihapiirin musta- ja punaviinimarjat ovat kypsiä ja odottavat poimijaansa. Sekin on aina oma urakkansa ja täytynee ottaa itseään niskasta kiinni ja laittaa aarteet pakkaseen. Kirsikoita me emme ole juurikaan moneen vuoteen saaneet, kun rastaat ovat meitä nopeampia, mutta luumupuusta saadaan syödä ihan riittävästi ja jää muillekin maisteltavaa.
Yhtenä aamuna huomasin oravan menevän terassillamme - sillä kun on aina tapana oikaista terassin kautta kulkiessaan pihassamme- ja kiipesi luumupuuhun, valitsi sitten luultavasti juuri kypsän luumun ja alkoi sitä syödä napostella oksalla. Syötyään luumun, pudotti sitten kiven maahan ja nappasi toisen luumun suuhunsa ja lähti liikkeelle. Menikö sitten hautaamaan aarteen jonnekin, kun oravalla on tapana piilottaa ruokaa "pahan päivän varalle"?
 |
| Orava puolestaan herkuttelee luumuilla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti