Onni on kun voi metsässä etsiä ja tutkiskella syksyn satoa. Tänään minulla oli mahdollisuus ottaa "omaa aikaa" ja iltapäivästä irroittautua arjesta ja työmaailmasta. Ei muuta kuin koirat auton perään ja maalle päin. Kaulassa kamera ja kädessä sienikori koirat edelläni metsän vapaudesta nauttien.
Sieniä haettiin ja kyllä niitä on jo putkahdellut, kunhan vain osaa oikeasta paikasta etsiä. Mutta kyllä luonto kaipaisi vettä ja sateen jälkeen varmasti sienet nousisivat kunnolla.
 |
| Punikkitatti |
 |
| Herkkutatit odottivat pannulle pääsyä |
 |
Kantarelleja löytyi tutulta paikalta, mutta kuivaksi olivat kyllä käyneet.
|
 |
| Katsastin myö tutut suppilovahveropaikat, mutta pääsatoa saa kyllä odottaa myöhemmin syksyllä. |
 |
| Karhunsammalta, kuin tähtiä |
Metsässä koettiin myös jännittävä hetki, kun osuimme metsäkanalintujen reviirille. Kyllä siinä vipinää ja suurten siipien suhinaa koettiin, kun kolme lintua lähti varvikosta liikkeelle. Koirilla tuntui olevan puuhaa ja setterimme sekosi ihan sukissaan. Siinä lähdön kiireessä joku linnuista pudotti pari sulkaansa ja nyt kysymys kuuluukin ...
 |
| Metso vai teeri? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti