Itse asiassa tämä pentu on meidän perheen kolmas setteri. Ensimmäinen setterimme Peppi eli yli 14 vuotiaaksi, mutta on jo siirtynyt vihreämmille niityille. Pepin seuraksi otimme 11 vuotta sitten parsonrussellinterrieri Lillin. Ja sitten tuli Aava, joka on 4-vuotias setterineito. Ja siis kyllä! nykyään(kin) kolme koiraa samassa huushollissa.
Nuorin, siis Rosa 4 kk kotiutui meille pääsiäisenä. Rosa tuli Ruotsista ja koska oli korona-ajan "lapsi", jouduttiin Ruotsista Suomeen saamiseksi turvautumaan lukuisiin puhelinsoittoihin, selvittelyihin, useamman ihmisen kuljetusapuun ja sumplittua rajan ylitys Torniossa.
Logistiikan viimeinen etappi Oulusta Ylöjärvelle oli meidän vastuulla, joten lähdimme mieheni kanssa anivarhain Pääsiäis-sunnuntaina kohti Oulua. Autossa oli selvästi aistittavissa positiivista jännitystä. Ajoimme keväisessä räntäsateessa Pohjanmaan halki ihastellen tienvarsien kupeessa olevilla pelloilla kevätpaluun tehneitä lintuja: kurkia, hanhia, töyhtöhyyppiä ja katselimme teerien soitimia. Mutta kauaa ei malttanut niihinkään keskittyä, kun Ouluun oli hoppu.
Matkalla Ouluun korona-ajan rajoitukset konkretisoituvat meille. Muuten aina niin vilkkaasta pääsiäisen ajan liikenteestä ei ollut tietoaakaan eikä yhtään huoltoasemaa ollut auki! Kannatti lähteä liikenteeseen ilman termoskahvia ja eväsleipiä :)
Mutta sitten tapasimme Rosan. Viehättävän suloisen pennun, josta ei näkynyt jälkeäkään edellisen päivän pitkästä matkasta Ruotsin halki Luulajaan ja siitä Tornion kautta Suomen puolelle Ouluun. Tovin siinä Rosan Suomen puolen saattajan kanssa tutustuttiin ja kuulumisia vaihdettiin. Mutta koska paluumatkaan oli taas päästävä ja kotiin ehdittävä ennen pimeän tuloa, niin taas hypättiin autoon ja nokka kohti Pirkanmaata. Useamman tunnin matkustamisen jälkeen maaseudun pihapiiriin päästyämme, vastassa olivat uteliaat Aava ja Lilli ja siitä lähti meidän poppoon uudelleen järjestäytyminen.
 |
| Rosa 10 vk |
Olisiko sopivampaa aikaa ollut koiranpennun ottamiseen? Ainakin nyt on ollut aikaa koirille - sillä sitä ne totisesti tarvitsevat, erityisesti pentu, kun ulos on päästävä ja maailmaan tutustuttava. Korona-aika muutti meidän arkea myös niin, että olemme viettäneet aikaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin täällä maalla. Ihmeen hyvin on sopeuduttu töiden suorittamiseen etänä ja vaatimattomampaan ympäristöön. Toisaalta olemme käyneet kaupungissa aina tarpeen mukaan pyykinpesureissulla, työasioiden vaatiessa, kauppareissuilla jne. Mutta onni on ehdottomasti ollut siinä, että maalla tilaa on ollut temmeltää niin koirien kuin ihmisten. En muista kevättä, jolloin olisimme voineet näin hyvin seurata luonnon muuttumista, lintujen saapumista, sitä satapäistä upeaa konserttia ja nyt jo kesästä nauttimista.
 |
| Rosan ensimmäiset metsälenkit ja kun väsy tuli, niin pääsi iskän syliin. |
Aina välillä, kun palaamme kaupunkiin, tuntuu mm. juokseva lämmin vesi, pesukoneet, iso televisio niin kovin ylelliseltä ja mukavalta. Sitten taas kun tulemme takaisin tänne maalle, niin sitä ei voi kuin istua ulkoportailla, nauttia tilasta ja ihmetellä ympärillä olevaa luontoa ja siitä, että saa päästää koiratkin nauttimaan pihamaan tuoksuista.
 |
| Lilli, Aava ja Rosa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti