Sauna, saunatupa ja muutakin

Olin luvannnut hankkia saunatupaan kamiinan ja kesän aikana tuli useaan otteeseen tutustuttua lähialueemme rautakauppojen tarjontaan. Hankinta aina siirtyi hinnankin vuoksi ja ei sillä kesällä vielä kiirettä ollutkaan. Etsin kuitenkin ahkerasti myös netistä käytettyjen tavaroiden markkinoilta. Meillä on mummin mökiltä hyvät kokemukset Kota-kamiinasta ja jotakin sellaista nytkin haettiin. Onni oli, kun myyntiin Pirkanmaalla sellainen tuli. Jo kahden tunnin kuluttua myynti-ilmoituksen löytämisestä tapasimme kamiinan myyjän Hakametsän jäähallin pihassa. Tarkatettuamme kamiinan kunnon kaupat tehtiin ja kamiina nostettiin peräkärrystä toiseen. Siitä me sitten saman tien lähdettiin sitä kuljettamaan sijoituskohteeseensa. Kunhan nyt vielä saadaan kamiina liitettyä hormiin, niin tarkenee vaikka kylmemmälläkin kelillä.

Kota-kamiina

Muutenkin ollaan saunatupaa pikkuhiljaa kalustettu. Samalla kamiinanhakureissulla ostetiin levitettävä puusohva ja tuotiin sen vuodevaatelaatikkoon pari makuupussia, joten yöpyminen "extempore" on sitten mahdollista.



Jos on lattiassa iso-isoäidin kutomia mattoja, niin pöydällä on toisen iso-isoäidin jäämistöstä saatu pellavaliina. Tupaan ei paljoa mahdu, mutta suunnitelmissa on vielä keittiönurkkaus, jotta pienimuotoinen ruuanlaitto onnistuisi, ja pieni jääkaappi ruuan säilytykselle. Seinälle laitetaan hyllyjä astioille. Astianpesupaikan olen ajatellut mökin taakse ja talvella sitten voi tarvittaessa astioita pestä saunan puolella.

Seinällä roikkuu vielä sähköjohtoja ulkovaloa varten.
Vanhan penkin pinta oli niin huono, että siihen sopi laittaa räsymatto "liinaksi".

Aluksi laitoimme oviin teräksiset painettavat kahvat, mutta ne eivät tyyliltään sitten millään sopineet puusepän tekemiin oviin. Niinpä hankimme sepän käsityönä takomat kahvat ja vaihdoimme rullasalvat tavallisten lukkosalpojen tilalle. Lukonreiät tukittiin heinäseipäästä tehdyillä tapeilla. Kahvan yläpuolella oleva tappi on laudassa alkuperäisenä ollut hirrentappi.













Sitten kurkistus saunaan, jonne kulku käy pukutilan kautta.

Saunan pukuhuone

Saunan lauteet tehtiin leveästä tervaleppälaudasta ja lauteiden malli on hyvin yksinkertainen. Ylä- ja alalauteen väliin tulee yksi valaisin, ei sen enempää, joten illan pimetessä voi kynttilän lisävalo ja tunnelma olla tarpeen. Katto on mäntypaneelia, joka käsiteltiin mustaksi sävytetyllä saunavahalla.

Hirrestä tehty räppänän luukku katonrajassa.

Kiukaan lasiluukun kautta on kiva seurata puiden palamista. Tuli antaa sopivasti tunnelmavaloa lattianrajaan. Isoon saunapataan tulee juokseva vesi lähteestä, tosin nyt kuivan kesän jälkeen paine on alhaalla, mutta vesi juokseen kuitenkin ja eipä tarvitse vesiä kaivosta kantaa. Vesihana on kotimme keittiöremontista jäänyt - onneksi tuli säilytettyä, kun niillekin hintaa kaupoissa on laitettu ja hyvin tekee uutta tehtäväänsä.

Pesupenkki on padan vieressä

 

 Vedestä ja vedensaannista pitää maalla aina huolehtia, kun kunnan vesiverkkoa ei ole lähettyvillä. Hankimme erään purettavan vanhainkodin pommisuojasta kaksi 700 litran vesisäiliötä. Toinen niistä pääsi liiterin nurkalle rännin alle. Laitoin kannen tilalle teräsverkkoa (kivipainot), jotta suurimmat roskat siivilöityisvät pois. Vesihanan alle reunustin kivillä altaan, johon kastelukannu mahtuu. Reunakivet ovat muuten peräsin saunaksi siirretyn riihen kiukaasta.

Vesisäiliö on kesän ajan hyvin palvellut, kun vettä on tarvittu etenkin pienen kasvimaan kasteluun ja puuceen vesisäiliön täyttämiseen.

Tässä vihdoin käsienpesuallas komeudessaan ja asennettuna, kiitos vaaripalvelun!






















Vaikka saunarakennuksessa on vielä viimeistelyhommia aika paljonkin, ei edes luetella viitsi, niin ajatukset pikkuhiljaa siirtyvät jo päärakennuksen sisähommiin.

Kesän aikana alakerran lattiat puretiin ja imuauto kävi tyhjentämässä purut, sammaleet ja sen sellaiset. Lopuksi vanhat koolauksetkin purettiin ja nyt talo on maalattialla. Siitä sitten alkaa uuden tekeminen. Jokohan ensi kesänä saa tähän taloon kalusteita kantaa? No, portaat tehtiin kuistin eteen ja leveät sellaiset, oli emännän tahto.

Metsän antimia

Onni on kun voi metsässä etsiä ja tutkiskella syksyn satoa. Tänään minulla oli mahdollisuus ottaa "omaa aikaa" ja iltapäivästä irroittautua arjesta ja työmaailmasta. Ei muuta kuin koirat auton perään ja maalle päin. Kaulassa kamera ja kädessä sienikori koirat edelläni metsän vapaudesta nauttien.

Sieniä haettiin ja kyllä niitä on jo putkahdellut, kunhan vain osaa oikeasta paikasta etsiä. Mutta kyllä luonto kaipaisi vettä ja sateen jälkeen varmasti sienet nousisivat kunnolla.

Punikkitatti

Herkkutatit odottivat pannulle pääsyä

Kantarelleja löytyi tutulta paikalta, mutta kuivaksi olivat kyllä käyneet.

Katsastin myö tutut suppilovahveropaikat, mutta pääsatoa saa kyllä odottaa myöhemmin syksyllä.

Karhunsammalta, kuin tähtiä

Metsässä koettiin myös jännittävä hetki, kun osuimme metsäkanalintujen reviirille. Kyllä siinä vipinää ja suurten siipien suhinaa koettiin, kun kolme lintua lähti varvikosta liikkeelle. Koirilla tuntui olevan puuhaa ja setterimme sekosi ihan sukissaan. Siinä lähdön kiireessä joku linnuista pudotti pari sulkaansa ja nyt kysymys kuuluukin ...

Metso vai teeri?

Nautitaan syksyn sadosta

Lämpöisen ja kuivan kesän jälkeen saadaan odotella sienten kasvua. Kantarelleja ollaan löydetty tasaiseen tahtiin heinäkuusta lähtien, mutta kyllä niidenkin pääsatoa vielä odotellaan. Iloinen yllätys koettiin iltalenkillä, kun polulla eteemme putkahti useampi herkkutatti. Eipä tietenkään oltu varauduttu moisen saaliin löytymiseen sauvakävelylenkille kun oltiin lähedetty. Sienet käärittiin lenkkipaidan sisään ja seuraavana päivänä niistä sitten tehtiin pehmeä tattikeitto.

Osuttiin samaisella viikolla vielä uudelleen samaan ympäristöön. Nyt oli lenkkitakin taskussa muovipussi, joka täyttyi herkkutatateista. Ne ovat nyt paistettu ja pakasteeseen menossa odottamaan pääsyä talven tuiskeessa tattirisottoon tai keittoon.

Kesän ensimmäiset kantarellit, heinäkuu 2013.

Herkkutatteja herkuttelijoille.

Pihapiirin musta- ja punaviinimarjat ovat kypsiä ja odottavat poimijaansa. Sekin on aina oma urakkansa ja täytynee ottaa itseään niskasta kiinni ja laittaa aarteet pakkaseen. Kirsikoita me emme ole juurikaan moneen vuoteen saaneet, kun rastaat ovat meitä nopeampia, mutta luumupuusta saadaan syödä ihan riittävästi ja jää muillekin maisteltavaa.

Yhtenä aamuna huomasin oravan menevän terassillamme - sillä kun on aina tapana oikaista terassin kautta kulkiessaan pihassamme- ja kiipesi luumupuuhun, valitsi sitten luultavasti juuri kypsän luumun ja alkoi sitä syödä napostella oksalla. Syötyään luumun, pudotti sitten kiven maahan ja nappasi toisen luumun suuhunsa ja lähti liikkeelle. Menikö sitten hautaamaan aarteen jonnekin, kun oravalla on tapana piilottaa ruokaa "pahan päivän varalle"?

Orava puolestaan herkuttelee luumuilla.