Seinien laittoa

Lämmin syyskuu on ollut hienoa aikaa ja mahdollistanut puuhasteluja maalla. Kurkien kokoontuessa taivaalle ja suotuisten tuulien avustuksella suunnatessa matkansa kohti etelää, otin keittiöön tulevat liimapuulevyt työ alle. Olin ne aikaisemmin jo käsitellyt lipeällä koeluontoisesti ja nyt oli hiomisen vaihe edessä. Lintujen syysmuuton aiheuttaman melankolian sai katoamaan tarttumalla hiontapaperiin ja keskittymällä tasaisen pinnan aikaansaamiseen. 

Hiomisen perään sitten käsittelin tasot  vaalealla puuvahalla. Aikansa ulkosalla kuivuttuaan kannoimme tasot sisälle sitten "loppukuivaukseen". Lopputulos hiukan jännitti, mutta kuivanneet tasot näyttivät ihan hyviltä ja eiköhän ne keittiöstä paikkansa löydä.

Puutasot saivat kuivahtaa pirtin takkatulen lämmössä.

Lauantaina maalattiin keittiön lastulevyseinä ja muuri vaaleaksi. Peittoon meni keltainen väri, joka oli oman aikansa sävy ja näkyy vielä eteisen seinissä. Maali kuivumista auttoi kevyen tulen pitäminen hellan alla.

Keittiössä seuraava vaihe on sitten lattia- ja kattolistojen laitto, kaappien asennus ja välitilan sekä muurin laatoittaminen. 

Seinien parissa jatkui myös sunnutain puuhat. Pirtin yksi hirsiseinä oli vielä käsittelemättä ja pesemättä. Samalla tuli myös pestyä ikkuinoista suurimmat rakennuspölyt pois. Maisema aukesikin sisälle syksyisen  kauniina ja rauhallisenina.

Ensin pölyt pois hirsien pinnoilta ja sitten tuumaus käsitelläänkö 

hirret vielä erikseen.

Ikkunoiden pesu kannatti: maisema on oma taulunsa.

Laitoimme myös koirien harmiksi pihatielle portin, jotta se iänikuinen tielle ryntääminen loppuisi. Jostakin metsän kolkasta ei tarvitse kuulua kuin rasahdus ja pihasta tielle ryntää kaksi villiä ja kuuroa koiraa. Saati sitten jos tiellä on todellisia kulkijoita tai auto ajaa sopivan hitaasti ohi, on meteli sen mukaista. Ehkä nyt portin avulla saadaa suurimmat ryntäilyt estettyä.

Peppiä harmittaa moinen rakennelma, kun ei pääse toteuttamaan vahtikoiran työtänsä niin kuin haluaisi.

Opastekyltti niille, jotka pihan kautta kulkevat tai muuten ovat tulossa käymään.

Komposti

Vuosi sitten kesällä valmistui Kivimäen ulkohuussi ja nyt oli aika rakentaa kompostointikehikko tuotoksen jälkikäsittelyä varten. Kehikko syntyi aika nopeasti lämpökäsitellystä rimasta, jota meillä oli jäänyt yli kodin terassiaitojen tekemisessä. Onneksi oltiin säästetty riman pätkät, koska niille nyt löytyi sopiva käyttökohde.

Ruuvailin ensin kaksi samanlaista sivukehikkoa, jotka yhdistin rimoilla "lomalaudotuksella" :) Mukava oli puuhastella pitkästä aikaa omilla käsillä ja syksyn sää oli loistava ulkopuuhasteluun.

Tässä komposti on jo omalla paikallaan. 

Edestä viisi ylintä rimaa on vain
nauloilla tuettu, jotta kompostin hoito onnistuu helpommin.

Kokemuksemme mukaan kompostihuussi on kaikella tapaa miellyttävä käyttää.

Myös tyhjennys oli helppo homma ja sujui lapiolla suoraan kompostiin.

Loppupäivän voimat menivät keittiöpuuhasteluun. Teetimme vanhoihin kaapinrunkoihin uudet etupaneelit ja niiden kiinnättäminen oli vielä päivän ohjelmassa. Paneelien profiili on suurinpiirtein sama kuin vastakkaiselle keittiön seinälle huutokaupasta ostetun kaapiston ovissa ja laatikoissa on. Tähän sitten energiat loppuivatkin ja helojen laittaminen on seuraavan kerran puuhaan. Lisäksi työlistalla on myös taustalla näkyvän keltaisen seinän maalaaminen, työtasojen hionta ja öljyäminen. 

Lämmintä syksyä

Sopivasti sateinen ja lämmin kesä on saanut metsän "kukkimaan". Koirien kanssa metsälenkille mennessä kannattaa takin taskuun laittaa muovikassi, sillä sieniä on niin paljon, että tyhjin käsin metsästä ei kehtaa tulla. Tässä yhden iltalenkin tulos - tosin tuolloin olimme varautuneet useampaan keräilyastiaan.

Herkkutatteja ihan tungokseen asti. Mukana myös tutuilta paikoilta löytyneet kantarellit ja mustatorvisienet.

Mustatorvisieniä.

Herkkutattiperhe.

Tavattiin kuusikossa myös kärpässieniperhe, mutta annettiin niiden jatkaa matkaansa.