Tänään on sellainen päivä, että ehdin tännekin jotakin laittamaan, kun olen "vapaalla työmaalta". Päivä on mennyt tässä kodin puuhissa ja huomiseen latautumisessa, huomenna alkaa siis työt.

Kyllähän sitä lomailut olisivat vielä maistuneet, nyt kun kesääkin tuntuu jatkuvan ja metsässä mustikka odottaa poimijaansa ja muutkin marjat sekä sienet. Pari kertaa ollaan pienen kävelyretken tehtyämme palanneet metsästä mukanamme kanttarelleja. Tänään tein yhdestä satsista sienipiirakan samalla kun leivoin aamuisen ruispuuron sämpylöiksi. Puuro kun "putoo" nuorisolle paremmin leivän mallissa. Mustikoitakin ollaan pariin otteeseen käyty poimimassa ja kyllä niitä kerkiää tässä, kun eivät vielä lähellekään ylikypsiä ole. Mansikat on pakkasessa.Viinimarjat saavat vielä kypsyä.

Tämä kesä on ollut muutenkin hiukan erilainen loman vieton suhteen. Italian reissun onneksi tehtiin ja maisemaa tuli vaihdettua, muuten aika on mennyt näissä pirkanmaalaisissa ympyröissä. Lappiin olisi tehnyt mieli lähteä, mutta se on sitten suunnitelmissa hiukan syksymmällä. Jos vaikka päästäsiin ruskan aikana?! Toisaalta silloin kun rauta on kuuma, on taottava eli eipä ole mieheni hirsityömaalta ollut juurikaan pois, sitten vasta kun vaimo on oikein patistanut huomioimaan perhettä ja sen sellaista.

Mutta oikeasti sydäntä lämmittää, kun näkee, että nuo hirret nousevat seiniksi, eivätkä makaa maassa toimettomina. Ja kyllä niitä kerroksia sinne tuleekin. Vaikka itse olen ollut samassa pihapiirissä touhuamassa, niin olen niin keskittyneenä ollut huussin rakentamiseen, että aina päivän päätteeksi ihmettelen, miten seinät kohoavatkaan. Nyt taitaa suurimmat haasteet olla edessä, kun korkeutta seinillä alkaa olemaan niin, ettei hirsien nostaminen miesvoimalla enää kohta onnistu. Vaari on käynyt auttamassa aina välillä, mutta taitaa lähempänä olla jo työkoneen kutsuminen nostopuuhiin.

Tässä saunatuvan puoleinen pääty, johon tulee kaksi ikkunaa.

Tämä on saunan laudenurkkaus.

Suomeen saapunut eksoottinen lämpö on tehnyt työteon hikiseksi, mutta hyvin ollaan pärjätty, kunhan vaan on muistanut tankata vettä riittävästi. Kyllä tällainen rakennushomma vie mehut, päivän puuhailujen jälkeen ei paljon ole tuutulauluja tarvinnut laulaa.

Tämä tässä odottelee maalia ja katon asentamista, huussi on kylläkin jo käyttövalmiudessa. Löysin sopivan kokoisia kattopellin paloja nurkista ja aioin käyttää ne katteeksi. Ajattelin maalata myös sisältä, tosin värimaailma pyörii vielä ajatuksissa - ehkä sekin asia kirkastuu jonakin aamuyön tunteina, kuten kaikilla alitajunnassa olevilla asioilla on taipumus. Paljon puuceessä käytetään vaaleansinistä väriä, kun se kuulemma ajaa kärpäset loitolle, mutta saatan laittaa kyllä jotain toista väriä. Ulkoväriksi on nyt sitten vahvistunut punamulta, kun sitä väriä löytyy pihapiiristä. Vuorilaudat tietysti valkoisiksi. Ihan seuraava projekti on hankkia saranat ja haat, jotta saan oven sekä taka-osan kompostijätteen tyhjennysluukun paikoilleen ja ehkä tuo maalaus sitten, jos kelit ja vapaa-aika kohtaavat.

Sunnuntaina irrottelimme ja vierailimme Pölkkylässä, joka on jugendia ja kansallisromantiikkaa edustava huvila, jolla on oma mielenkiintoinen historiansa. Rakennus on siirretty Tampereelta Näsijärven rannalta tietyömaan edestä ja on vuosikymmenien saatossa saanut asemansa luonnonkauniilta paikalta Länsi-Teiskossa. Suosittelemme käyntikohteena ja netistä löytyy kohteesta paljon tuotosta.

Eilen iltasella tehdessäni kotipihassa hommia, lähestyi minua siilirouva - edelleenkään emme tiedä, onko kyseessä rouva vai herra - mutta olen päätellyt, että tämä voisi olla rouva, joka nyt poikasten lähdettyä maailmalle on palannut takaisin tuttuihin ympyröihin ja rutiineihin. Tosin ruokailuajat ovat kyllä nyt aikaistuneet.

Minusta siilit ovat todella viehättäviä eläimiä ja niiden touhuja on niin hauska seurata. Tätä yhteiseloa jo kulunut kolmisen vuotta ja toivottavasti sitä jatkuukin. Nyt pikkuhiljaa siili alkaa tankkaamaan talvea varten, jotta pärjää pitkän hiljaisuuden omalla vararavinnollaan.

Oliskos sitä palaa tarjolla?

Tässä olisi yksi koiranpapana... Kyllä kelpasi.

Kyllä omasta kiposta syöminen on parasta.

Saunatyömaa edistyy! Hirsityöhön erikoistunut kirvesmies löytyi ja johan alkoi tapahtumaan. Kerros kerrokselta homma edistyy ja vanha ylöjärveläinen riihi saa uuden muodon.

Vanhan puun pinta on niin kaunis, että kyllä kierrättäminen kannattaa.

Huussiprojekti on edennyt siihen malliin, että hankittavana on seuraavaksi lattia- ja kattomateriaalit. Seinät ovat siis pystyssä. On se ollut aikamoista nikkaroimista, mutta hauskaa. Nyt taukoa on tullut sateiden vuoksi, mutta loppuviikosta taas on poutaisempaa luvassa. Kyllä nämä välipäivät ovat ihan tervetulleita -saa kroppa huilata ja ehtii poimimaan nyt sopivasti kypsiä mustikoita... ja mansikatkin pitäisi laittaa.

Pihakadultamme löytyi kaksi kuollutta siilin poikasta, olivat tainneet jäädä auton alle. Se on niin harmillista! Meillä on edelleen joku käynyt öisin syömässä tarjolle laitetut murkinat, mutta epäilyt kasvoivat, kuka lienee herkuttelija kun siilistä ei ollut näkynyt vilaustakaan. Eilen sitten ilmestyi grillatessamme siilirouva (emme tiedä onko hän rouva vai herra) jalkoihin pyörimään koirista huolimatta. Oli kyllä ilo nähdä ystävämme pitkästä aikaa.

Vaikka blogissa on ollut hiljaista, niin ahkerina ollaan oltu. Uusi piippu muurattiin vanhan murentuneen tilalle. Konevuokraamon nosturi oli mainio apulainen.

Oli se vaan hieno hetki, kun tulet saatiin takkaan. Myöhemmin takka vielä slammataan pariinkiin otteeseen. Lopullinen versio sitten, kun nähdään miten pinta halkeilee lämmityksen jäljiltä.

Ihan omana projektina olen aloittanut ulkohuussin rakentamisen. Tämä on sellainen oman itsensä toteuttamisen työmaa. Kompostoiva pönttö hankittiin, uusinta Biolanin mallia, jossa on saranoitu kansi ja hiukan paksumpi ulkokuori.

Pohjarakenteet tein pöntön ympärille mukaillen netistä löytämistä piirustuksista. Pintapaneelissa on pyöristetty profiilia ja suunnitelmissa on maalata ulkokuori punamullalla, mutta katsotaan sitten sitä lähemmin, kun rakennelma on valmis. Pihapiiriin sopii hyvinkin tuo punainen sävy päätalon väritystä mukaillen. Katto on vinokatto ja toiveita on heitetty läpinäkyvästä katosta, jotta saisi ihailla taivasta ja pihlajan oksistoa... Sekin on mietinnän alla.

Huussin sivuseinälle tulee ikkuna, joka löytyi hyväkuntoisena vintiltä. Karmissa on vuosi luku 1965.

Maalla on kyllä kiva puuhata ja siinä kyllä työasiat unohtuu, kun ajatus pitää pitää kasassa. En malttaisi millään pysyä poissa nikkaroimasta. Nyt kyllä tulee taukoa lomareissumme vuoksi. Iltojen päätteeksi olemme aivan puhki, mutta tyyttyväisiä itsensä toteuttamisen onnesta... perheemme koirilla näyttäisi olevan sama fiilis.