Tänään on sellainen päivä, että ehdin tännekin jotakin laittamaan, kun olen "vapaalla työmaalta". Päivä on mennyt tässä kodin puuhissa ja huomiseen latautumisessa, huomenna alkaa siis työt.

Kyllähän sitä lomailut olisivat vielä maistuneet, nyt kun kesääkin tuntuu jatkuvan ja metsässä mustikka odottaa poimijaansa ja muutkin marjat sekä sienet. Pari kertaa ollaan pienen kävelyretken tehtyämme palanneet metsästä mukanamme kanttarelleja. Tänään tein yhdestä satsista sienipiirakan samalla kun leivoin aamuisen ruispuuron sämpylöiksi. Puuro kun "putoo" nuorisolle paremmin leivän mallissa. Mustikoitakin ollaan pariin otteeseen käyty poimimassa ja kyllä niitä kerkiää tässä, kun eivät vielä lähellekään ylikypsiä ole. Mansikat on pakkasessa.Viinimarjat saavat vielä kypsyä.

Tämä kesä on ollut muutenkin hiukan erilainen loman vieton suhteen. Italian reissun onneksi tehtiin ja maisemaa tuli vaihdettua, muuten aika on mennyt näissä pirkanmaalaisissa ympyröissä. Lappiin olisi tehnyt mieli lähteä, mutta se on sitten suunnitelmissa hiukan syksymmällä. Jos vaikka päästäsiin ruskan aikana?! Toisaalta silloin kun rauta on kuuma, on taottava eli eipä ole mieheni hirsityömaalta ollut juurikaan pois, sitten vasta kun vaimo on oikein patistanut huomioimaan perhettä ja sen sellaista.

Mutta oikeasti sydäntä lämmittää, kun näkee, että nuo hirret nousevat seiniksi, eivätkä makaa maassa toimettomina. Ja kyllä niitä kerroksia sinne tuleekin. Vaikka itse olen ollut samassa pihapiirissä touhuamassa, niin olen niin keskittyneenä ollut huussin rakentamiseen, että aina päivän päätteeksi ihmettelen, miten seinät kohoavatkaan. Nyt taitaa suurimmat haasteet olla edessä, kun korkeutta seinillä alkaa olemaan niin, ettei hirsien nostaminen miesvoimalla enää kohta onnistu. Vaari on käynyt auttamassa aina välillä, mutta taitaa lähempänä olla jo työkoneen kutsuminen nostopuuhiin.

Tässä saunatuvan puoleinen pääty, johon tulee kaksi ikkunaa.

Tämä on saunan laudenurkkaus.

Suomeen saapunut eksoottinen lämpö on tehnyt työteon hikiseksi, mutta hyvin ollaan pärjätty, kunhan vaan on muistanut tankata vettä riittävästi. Kyllä tällainen rakennushomma vie mehut, päivän puuhailujen jälkeen ei paljon ole tuutulauluja tarvinnut laulaa.

Tämä tässä odottelee maalia ja katon asentamista, huussi on kylläkin jo käyttövalmiudessa. Löysin sopivan kokoisia kattopellin paloja nurkista ja aioin käyttää ne katteeksi. Ajattelin maalata myös sisältä, tosin värimaailma pyörii vielä ajatuksissa - ehkä sekin asia kirkastuu jonakin aamuyön tunteina, kuten kaikilla alitajunnassa olevilla asioilla on taipumus. Paljon puuceessä käytetään vaaleansinistä väriä, kun se kuulemma ajaa kärpäset loitolle, mutta saatan laittaa kyllä jotain toista väriä. Ulkoväriksi on nyt sitten vahvistunut punamulta, kun sitä väriä löytyy pihapiiristä. Vuorilaudat tietysti valkoisiksi. Ihan seuraava projekti on hankkia saranat ja haat, jotta saan oven sekä taka-osan kompostijätteen tyhjennysluukun paikoilleen ja ehkä tuo maalaus sitten, jos kelit ja vapaa-aika kohtaavat.

Sunnuntaina irrottelimme ja vierailimme Pölkkylässä, joka on jugendia ja kansallisromantiikkaa edustava huvila, jolla on oma mielenkiintoinen historiansa. Rakennus on siirretty Tampereelta Näsijärven rannalta tietyömaan edestä ja on vuosikymmenien saatossa saanut asemansa luonnonkauniilta paikalta Länsi-Teiskossa. Suosittelemme käyntikohteena ja netistä löytyy kohteesta paljon tuotosta.

Eilen iltasella tehdessäni kotipihassa hommia, lähestyi minua siilirouva - edelleenkään emme tiedä, onko kyseessä rouva vai herra - mutta olen päätellyt, että tämä voisi olla rouva, joka nyt poikasten lähdettyä maailmalle on palannut takaisin tuttuihin ympyröihin ja rutiineihin. Tosin ruokailuajat ovat kyllä nyt aikaistuneet.

Minusta siilit ovat todella viehättäviä eläimiä ja niiden touhuja on niin hauska seurata. Tätä yhteiseloa jo kulunut kolmisen vuotta ja toivottavasti sitä jatkuukin. Nyt pikkuhiljaa siili alkaa tankkaamaan talvea varten, jotta pärjää pitkän hiljaisuuden omalla vararavinnollaan.

Oliskos sitä palaa tarjolla?

Tässä olisi yksi koiranpapana... Kyllä kelpasi.

Kyllä omasta kiposta syöminen on parasta.