Joulua kohti

Marraskuu oli sateinen, mutta kyllä joukkoon muutama aurinkoisempi päivä pakkasineen eksyi. 

Kuurainen koiranputki.

Pakkasen puraisemat puolukat olivat saaneet makeutta makuunsa.

Rakennusprojektin suhteen olemme hiukan jälkijunassa, vaikka mitään pakkoa ei valmiiksi ollutkaan saada. Silti pieni toive siitä, että jouluna olisi jo riisipuuron leivinuunissa voinut hauduttaa ja yön jos toisenkin viipyä maalaistunnelmassa, saa nyt jäädä odottamaan seuraavaa joulua. Siviilityöt ovat vaatineet omansa, eikä sitä ole oikein jaksanut lyhyinä päivinä keskittyä näihin askareisiin,

Lokakuun puuhien jälkeen olemme hankkineet katto- ja lattialistat, mutta ne makaavat vielä paketeissaan odottamassa asennusta. Muutama huonekalu ollaan kannettu sisään, kun on ollut ihan pakko päästä fiilistelemään sisustamista ja pirtin tulevaa tunnelmaa. Hiukan hölmöähän se on kantaa kalusteita sisään, kun remottipuuhaakin vielä on, mutta siirrellään niitä sitten tarvittaessa pois jaloista.

Vanha puusohva ostettiin pari-kolme vuotta sitten huutokaupasta ja sitä on säilytetty vanhassa navetassa. Punaiset pinnatuolit ovat talon perintöä. Pöydänjalka on anopin kotitalosta. Pöytälevyn virkaa toimittaa vanha ovi,
kunnes sen tilalle saadaan puusepän määrämittoihin tekemä kansi.

Pariovi teetettiin puusepällä ja istui paikalleen, niin kuin pitikin.

Sininen hetki.

Näin yhdessä sisustuslehdessä koristellun kynttiläkruunun
ja tässä on inspiraation tulos.

Ihastuttavat, lämpöiset ja pehmoiset lampaantaljat ovat Ala-Uotilan
lammastilan tuotantoa ja taatusti vetävät vertoja markettien taljoille.

Keittiössä kaikki kalusteet odottavat vielä paikalleen asennusta.

Ainoastaan Ikeasta hankittu kattovalaisin on laitettu paikoilleen.

Talon alkuperäispiirustukset kehystettiin ja kuva pääsi
aitiopaikalle pirtin seinälle.

Ehkä sitten ensi jouluna pääsemme kokemaan ensimmäisen
maalaisjoulun oikeine tottuineen.

Ja vielähän ennen joulua on suunnitelmissa kuusenhakureissu. Toivotaan, että saamme nauttia talven tunnusta, lumesta ja ehkä niitä tonttujen jälkiäkin voisi bongata.

Hyvä apumies saa hommat sujumaan

Pirtin puuhat olivat siinä vaiheessa, että seinien viimeistely oli käsillä ennen tapetointia. Kipsilevyseinät oli paklattu ja hiottu ja seuraava työvaihe oli seinien pohjamaalaus. Pohjamaalausta suositteli maalarituttumme (toki kipsilevyn päälle tapetointi on mahdollista), sillä jos seinä tai puskusauma joskus eläisi vaikka kosteudenvaihteluiden vuoksi, niin vaalea pohjamaali pelastaisi suurimmat aukot tapetoinnissa.

Pohjamaalattu kipsilevyseinä.

Takan takana oleva hirsiseinä sai myös käsittelyn mäntysuopapesun jälkeen.

Tapetiksi valitsimme Borås Tapetter'in kalkkivaalean pigmettitapetin. Halusimme säilyttää huomion lattiassa ja tummassa hirsieinässä ja siksi tapettivalinta oli simppeli. Lisäksi vaaleaan pintaan on helpompi yhdistää sisustusta ja tekstiilejä. 

Tapetointia todellakin helpotti tapetin yksivärisyys, kun ei tarvinnut huolehtia muusta kuin tapetin saumojen kohtaamisesta (puskusauma). Ensimmäisen vuodan laitossa huolehdittiin sen suoraan laittamisesta ja loppujen vuotien asettelussa "annettiin sitten vain palaa".  Tapetoinnin teki helpoksi suoraan seinään telalla levitettävä liimaliisteri sekä tapetin jämäkkä olemus - tapetointi oli helppoa ensikertalaisenkin. Kehua sopii myös tapetoijan apuria, jonka kärsivällisyys sai homman luistamaan! Siinä tapetoinnin ohessa apumies kantoi sisään puita ja ylläpiti tulta takassa sopivan lämpötilan varmistamiseksi.

Luotisuora ensimmästä vuotaa varten.

Viikonlopun ohjelmassa oli myös nettihuutokaupasta "voitetun" sohvan noutaminen Uudeltamaalta. Kaupat sujuivat hyvin ja sohva oli juuri niin hyvässä kunnossa, kuin ilmoituksessa kerrottiin. Onneksi pirtti on suuri huone, että iso sohva istuu sopii sinne mainiosti. 

Kun verhoilut olivat pesty, maisteltiin sohvan olemusta pirtissä. Kun sotkuisimmat hommat on jo tehtynä, uskallettiin paljastaa myös kaunis lattia aaltopahvien alta. Lopulliseen paikkaansa sohva ja muut kalusteet pääsevät, kun lattia- ja kattolistat on laitettu. Listojen laitto onkin sitten seuraavan vuorossa. 

Teimme myös tutulle puusepälle tilauksen lasiruutuisesta pariovesta, jonka pitäisi valmistua muutaman viikon päästä. Ei kyllä millään mahtaisi odottaa sitä hetkeä, kun pirtti ja keittiö on valmiina ja asuttavissa!

Ensin sohva sai olla tovin takan edessä...

... mutta kun tapetoinnit saatiin tehdyksi, siirrettiin sohva nurkkaa kohti ja paljastettiin lattia aaltopahvien alta.

Seinien laittoa

Lämmin syyskuu on ollut hienoa aikaa ja mahdollistanut puuhasteluja maalla. Kurkien kokoontuessa taivaalle ja suotuisten tuulien avustuksella suunnatessa matkansa kohti etelää, otin keittiöön tulevat liimapuulevyt työ alle. Olin ne aikaisemmin jo käsitellyt lipeällä koeluontoisesti ja nyt oli hiomisen vaihe edessä. Lintujen syysmuuton aiheuttaman melankolian sai katoamaan tarttumalla hiontapaperiin ja keskittymällä tasaisen pinnan aikaansaamiseen. 

Hiomisen perään sitten käsittelin tasot  vaalealla puuvahalla. Aikansa ulkosalla kuivuttuaan kannoimme tasot sisälle sitten "loppukuivaukseen". Lopputulos hiukan jännitti, mutta kuivanneet tasot näyttivät ihan hyviltä ja eiköhän ne keittiöstä paikkansa löydä.

Puutasot saivat kuivahtaa pirtin takkatulen lämmössä.

Lauantaina maalattiin keittiön lastulevyseinä ja muuri vaaleaksi. Peittoon meni keltainen väri, joka oli oman aikansa sävy ja näkyy vielä eteisen seinissä. Maali kuivumista auttoi kevyen tulen pitäminen hellan alla.

Keittiössä seuraava vaihe on sitten lattia- ja kattolistojen laitto, kaappien asennus ja välitilan sekä muurin laatoittaminen. 

Seinien parissa jatkui myös sunnutain puuhat. Pirtin yksi hirsiseinä oli vielä käsittelemättä ja pesemättä. Samalla tuli myös pestyä ikkuinoista suurimmat rakennuspölyt pois. Maisema aukesikin sisälle syksyisen  kauniina ja rauhallisenina.

Ensin pölyt pois hirsien pinnoilta ja sitten tuumaus käsitelläänkö 

hirret vielä erikseen.

Ikkunoiden pesu kannatti: maisema on oma taulunsa.

Laitoimme myös koirien harmiksi pihatielle portin, jotta se iänikuinen tielle ryntääminen loppuisi. Jostakin metsän kolkasta ei tarvitse kuulua kuin rasahdus ja pihasta tielle ryntää kaksi villiä ja kuuroa koiraa. Saati sitten jos tiellä on todellisia kulkijoita tai auto ajaa sopivan hitaasti ohi, on meteli sen mukaista. Ehkä nyt portin avulla saadaa suurimmat ryntäilyt estettyä.

Peppiä harmittaa moinen rakennelma, kun ei pääse toteuttamaan vahtikoiran työtänsä niin kuin haluaisi.

Opastekyltti niille, jotka pihan kautta kulkevat tai muuten ovat tulossa käymään.

Komposti

Vuosi sitten kesällä valmistui Kivimäen ulkohuussi ja nyt oli aika rakentaa kompostointikehikko tuotoksen jälkikäsittelyä varten. Kehikko syntyi aika nopeasti lämpökäsitellystä rimasta, jota meillä oli jäänyt yli kodin terassiaitojen tekemisessä. Onneksi oltiin säästetty riman pätkät, koska niille nyt löytyi sopiva käyttökohde.

Ruuvailin ensin kaksi samanlaista sivukehikkoa, jotka yhdistin rimoilla "lomalaudotuksella" :) Mukava oli puuhastella pitkästä aikaa omilla käsillä ja syksyn sää oli loistava ulkopuuhasteluun.

Tässä komposti on jo omalla paikallaan. 

Edestä viisi ylintä rimaa on vain
nauloilla tuettu, jotta kompostin hoito onnistuu helpommin.

Kokemuksemme mukaan kompostihuussi on kaikella tapaa miellyttävä käyttää.

Myös tyhjennys oli helppo homma ja sujui lapiolla suoraan kompostiin.

Loppupäivän voimat menivät keittiöpuuhasteluun. Teetimme vanhoihin kaapinrunkoihin uudet etupaneelit ja niiden kiinnättäminen oli vielä päivän ohjelmassa. Paneelien profiili on suurinpiirtein sama kuin vastakkaiselle keittiön seinälle huutokaupasta ostetun kaapiston ovissa ja laatikoissa on. Tähän sitten energiat loppuivatkin ja helojen laittaminen on seuraavan kerran puuhaan. Lisäksi työlistalla on myös taustalla näkyvän keltaisen seinän maalaaminen, työtasojen hionta ja öljyäminen. 

Lämmintä syksyä

Sopivasti sateinen ja lämmin kesä on saanut metsän "kukkimaan". Koirien kanssa metsälenkille mennessä kannattaa takin taskuun laittaa muovikassi, sillä sieniä on niin paljon, että tyhjin käsin metsästä ei kehtaa tulla. Tässä yhden iltalenkin tulos - tosin tuolloin olimme varautuneet useampaan keräilyastiaan.

Herkkutatteja ihan tungokseen asti. Mukana myös tutuilta paikoilta löytyneet kantarellit ja mustatorvisienet.

Mustatorvisieniä.

Herkkutattiperhe.

Tavattiin kuusikossa myös kärpässieniperhe, mutta annettiin niiden jatkaa matkaansa.

Lattian lipeöinti

Lipeäkäsittely on vanha perinteinen tapa käsitellä lattia kulutusta kestäväksi. Lipeä myös estää puun kellastumisen ajan saatossa. Lipeäkäsittely tekee puun pinnan maitomaiseksi ja "lämpöisen" tutuiseksi päinvastoin kuin lakattu pinta, joka saattaa tuntua kylmältä.

Lattian viimeistelyn ensimmäinen vaihe oli puupinnan hiominen. Siihen vuokrasimme rakennuskonevuokraamosta kaksi hiomakonetta, joista toinen oli laajalle pinta-alalle tarkoitettu ja toinen reunoille ja nurkkiin. Hiontapapereita saatiin mukaan erilaisia ja eri karkeuksilla.

Lattian hiomista.

Hiottu lattia odottamassa lipeäkäsittelyä.

Hiomisen jälkeen lattia siistittiin lakaisemalla ja lopuksi vielä huolellisesti imuroimalla pölyt pois. Sitten vuorossa oli lipeällä käsittely.

Lipeä ostettiin Aulangolta Domus Classica -nimisestä perinnerakentamiseen erikoistuneesta kaupasta. Kauppa itsessään on jo nähtävyys, joten jos Aulangolla päin liikkuu, kannattaa poiketa kaupassa. Aukioloajat on hyvä varmistaa nettisivuilta. 

Lipeäkäsittely oli helppo. Suojana oli hyvä käyttää silmäsuojia, kumihanskoja ja hengityssuojaa siltä varalta, että jos jotakin olisi roiskunut. Lipeän levittämisessä leveä ja paksu keinokuitusivellin oli toimiva. Lipeää laitettiin laakeeaan muoviastiaan, johon oli helppo sivellintä kastaa.Ennen kaatamista tärkeää oli ravistaa lipeäkanisteria todella hyvin, sillä liuoksessa oleva kalkki oli sakkaantunut tosi tiukasti kanisterin pohjaan. Niin siinä kuitenkin kävi, että loppulipeät olivat enemmän kalkkipitoisempaa kuin ensimmäiset kaadot. 

Vuorokauden kuivumisen jälkeen lattia käsiteltiin toistamiseen lipeällä, joka sitten tasoitti ensimmäisen kerran epätasaisuuden. 

Lipeäkäsitelty lattia näytti melkein valkoiselta
puun pintaan nouseen kalkin vuoksi.

Kun lattia oli hyvin kuivunut eli seuraavana päivänä oli vuorossa puun pinnalla olevan kalkin hiominen. Siihen tarkoitukseen vuokrasimme siivousliikkeestä lattianhoitokoneen. Mukaan varasimme  punaisen ja valkoisen laikan. Punainen laikka oli tarkoitettu hiomiseen ja valkoinen öljyn "kiillottamiseen".

Jokainen joka on joskun käyttänyt tällaista lattianhoitokonetta tietää, että sen hallitseminen vaatii harjoittelua. Me aloitimme hionnan keittiön lattiasta, jossa kalkkia oli enemmän eikä homma sitten sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Lattian ja punaisen karhunkielen välinen kitka oli niin suuri, ettei konehoinnasta tullut sitten yhtään mitään. Leikkasimme punaisen karhunkielen paloihin ja hioimme koko lattiapinnan käsin. Rankkaa, mutta palkitsevaa puuhaa ja lopputulos oli kyllä tyydyttävä, lukuunottamatta polvissa olevia rakkoja. 

Lipeäkäsittelyn jälkeen lattiasta on hiottu pois kalkki.

Kalkinpoiston jälkeen vuorossa oli taas huolellinen imurointi ja sitten päästiinkiin viimeiseen vaiheeseen eli lattian öljyämiseen. Öljyämisessä käytettiin Mestarin öljyä (luonnon värinen), koska halusimme lattiaan luonnollisen sävyn, ei liian valkoista lattiaa. Öljyä löytyy myös valkoisella pigmentillä höystettynä, mutta meidän valinta oli mennä luonnon värin mukaan. 

Öljy levitettiin kangasrievulla, kohtuullisen runsaasti, mutta varoen, ettei sitä valunut reunoilta lattian eristyksiin. Luonnonöljyjen itsesyttyminen kannattaa ottaa vakavasti ja siksi poltimme kaikki käytetyt rievut heti työvaiheen päätyttyä. Nyt tässä vaiheessa polvien alle oli ilmestyneet jo pehmusteet, kun lumpiot olivat sen verran hellänä edellisestä hiontakerrasta.

Tässä vasemmalla on öljyttyä pintaa ja
oikealla lipeöinnin jälkeinen pinta ilman öljyä.

Lattia on  nyt öljytty ja melkein kuivahtanut.

Lattia sai kuivua pari vuorokautta ihan rauhassa. Sitten sen päälle levitimme aaltopahvisuojauksen. Seuraavana hommana on sitten levyseinien tapetointi, hirsiseinien viimeistely, listoitukset ja keittiön laittaminen.



Kesä 2020

Kuvia lattiasta nyt muutaman vuoden käytön jälkeen. Näissä aika lähelle todellisuutta vastaava sävy, Päivitän vielä paremmilla kuvilla myöhemmin, mutta nyt muutama koirakuva, joisa myös lattiasta näkymää.

Vanhan saunan hyvästit

Alunperin uskoimme, että saisimme vanhasta saunasta vielä käyttökelpoisen sitä kunnostamalla, mutta tarkempi tutkiskelu muutti ajatuksia ja uusi sauna rakennettiin (näkyy taustalla).

Vanhan saunan hirsisalvoksen olivat kauniit, mutta niitä ei mikään enää pelastanut, sillä ikkuiden alla olevat hirret olivat läpimädät ja koko rakennus oli hevosmuurahaisten valtakuntaa. Oli selvää, että se piti saada pian pois koko tontilta.

Purkamiseen tarvittiin avuksi järeämpää kalustoa ja näin helposti se sitten kävi.

Koko rakennuksesta ei jäänyt jäljelle kuin muuri, kuias ja puutavarasotkua. Juhannuksen aikaan riitti puuhaa niin, että kokkotuli paloi parin päivän ajan katon päreitä ja seinälautoja poltellessa.

Saunan takaa löytyi vanhaa hylättyä tavaraa: mm. kattiloita ja muita metalliastioita ja tietysti lasipulloja (onneksi ehjiä), joiden sisälle oli vuosien saatossa kasvanut minimaailma.