Keskitalven valoja

 

Poikkesimme vanhoista jouluaaton perinteistämme ja otimme aattopäivänä joulurauhaa vastaan kävelyllä pakkasen huurruttamassa maisemassa. Hiljaisuus ja pysähtyneisyys luonnossa oli upeaa koettavaa. Emme tavanneet muita liikkujia lisäksemme. Vain läheisen Pikkuvirran sulamaton kohta sekä lumessa kulkevat eläinten jäljet kertoivat siitä, että kyllä luonnossa hereillä ollaan, vaikkei niin vilkkaasti. Aurinko näyttäytyi meille horisontin takaa ja kertoi siitä, että valoa kohti mennään.

 

 

 

Emme malttaneet eilen illalla olla, kun täysikuu loimotti kirkkaalla taivaalla. Sain houkuteltua mieheni mukaani. Niin puimme vaatetta yllemme ja lähdimme vielä ennen puolta yötä ihastelemaan kuun sinistä hohdetta hangella. Tunnelma oli kuin sadusta. Ketään emme taaskaan tavanneet, mutta jäljet hangella todistivat öisiä kulkijoita olevan muitakin.

 

 



 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuu piirsi teräviä varjoja
ja otti kuvan kuvaajan apulaisesta sekä kuvaajasta.

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää.

On ylellisyyttä nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, kun kello ei ollut herättämässä. Sisäinen kello herätti kuitenkin 6.30, mutta ajatus siitä, että sai laittaa silmät kiinni ja yrittää tavoittaa uni uudelleen tuotti tuloksen; yhdeksän aikaan aamukahvin keittäminen tuntui miltei syntiseltä. Aamutoimet ja lehtien luku... hassuja nuo meidän koirat, kun ne aina vaistoaa milloin on arki ja milloin vapaata. Aavistus siitä, että maalle mentäisiin oli "tassuin kosketeltavissa". Auton perään peräkärry ja taas kuonot kohti maaseutua, tehtävälistalla kun oli polttopuiden haku.

 

Mitäs kuuluu saunalle? Ikkunat ja ovet ovat paikoillaan, lukkuunottamatta saunan puolen ikkunoita. Ja kyllä on upea tunne, kun ovista tuli juuri sen suuntaiset kuin ajatus oli. Kyllä ammattiataitoiseen puuseppään on hyvä luottaa, sillä tällaisia ovia emme olisi saaneet mistään. Nämä ovat siis loihdittu tuppeensahatusta laudoista ja sopivat rakennuksen tunnelmaan mitä parhaimmin.

 

Pihapiirin tunnelmaaa keskipäivän ja -talven hämyssä.

Kuvan ulkopuolelle jää entinen navetta, joka ensi kesänä toimii tallina kahdelle ponille,  sekä pihatien varrella oleva aitta.

 

 

 

Ei muuta kuin sovittelemaan oikeaa avainta lukkoon ja nyt uskaltaakin mennä sisälle. Kesällä riitti pelkkä rohkea vilkaisu ovelta, sen verran vilkasta oli mehiläisillä nurkkaan rakennetun pesän ympärillä, mutta nyt oli rauha maassa: nukkuvatko vai ovatko siirtyneet autuaimmille kukkaniityille?

Aitan aarteita ovat mm. pino päreitä. Mitä niistä loihdittaisiin,  riitäisivätkö jonkin rakennuksen katoksi?



Tietysti aitassa on viljalaari ja tiinuja. Tässä teksti yhden tiinun kyljestä: "Kylvö 1955 88 l ohraa ja kauraa 70 l".

Pakkasta enää -10 asteen tienoolla ja lenkki metsätiellä tekee meidän porukan tyytyväiseksi. Kotona lumityöt,peräkärryn tyhjennys puukatokseen,  kynttilöiden laitto tunnelmaksi, lämpimään saunaan ja illallisen tekoon.

Mitä on itsenäisyys? Minulle se on sitä, että on elämässään mahdollisuus valita erilaisista vaihtoehdoista, on mahdollisuus toteuttaa itseään  turvallisessa ympäristössä ja sitä, että on mahdollisuus havainnoida tätä luonnon kauneutta.

Kuurankukkia ikkunassa. Tällä kertaa geometrisia kuvioita, ei niinkään "jääkukkia", mutta kauniita kuitenkin. Miten ne muodostuvat, milloin tulee kukkamaisia kuvioita ja milloin jotakin muuta? Vaikuttaako lämpötila, kosteus vai sattuma? Joku varmaankin siihen osaisi antaa vastauksen. Minä ihailen.

Syntymäpäiväjuhlat


Yhdeksän vuotta sitten perheeseemme hankittiin Irlanninsetteri Peppi. Olimme silloin olleet vuoden ilman koiraa ja kaipuu koiraystävästä oli lähes jokapäiväinen meillä kaikilla ja siksi tiiviitä keskusteluita käytiin koirasen hankkimisesta. Otimme selvää eri rotujen ominaisuuksista ja lopputuloksena päädyimme hankkimaan punaturkkisen setterin. Meistä tuntui, että sen luonne ja ominaisuudet sopisivat hyvin liikkuvaan ja ulkoilusta pitävään porukkaamme. Peppi haettiin joulun ja uuden vuoden välissä kovassa lumituiskussa Itä-Suomesta.

Meillä on ihana koira. Tai meillä on kaksi ihanaa koiraa, mutta synttärisankarin kunniaksi keskitytään nyt häneen. No, aika kuultaa muistot, mutta totuuden nimissä kyllä neitosella oli oma murrosikänsä. Mutta se joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään. Nyt koira on kuin ihmisen mieli ja todellinen nalle kotioloissa. Metsässä edelleen - jossa käydään vähintään joka toinen päivä - ei muut kyllä vauhdissa pysy. Ja jos joku väittää, että Pirkanmaan metsissä ei kanalintuja ole, niin on siinä väärässä. Meidän porukassa ei kukaan metsästä ja ehkä se on hyvä niin, mutta hyvä lintukoira meillä kyllä on. Pepin ansioista meillä on ollut hienoja mahdollisuuksia bongata eri kanalintuja, eilen viimeksi lenkkeilimme teerimaastossa.

Hyvä syy saatiin leipoa täytekakku, kun sitä eilisen pyhäpäivän kunniaksi ehditty tehdä. Aamulla sitten kermakoristelut päälle ja yhdeksän kynttilää, onnittelulaulut, jota synttärisankari ja sen paras koiraystävä Parsonrussellinterrieriemme Lilli ei olisi välittänyt kuunnella saatikka odottaa kynttilöiden puhallusta. Kunnon haukkasu vaan kakun kyljestä, että emäntä ymmärsi sitten puhaltaa ne kynttilät ja laittaa kakkua lautaselle. Ja jäi sitä sitten onneksi muillekin tarjottavaksi. Ja jos tätä joku koirakaveri lukee, niin kehaistaan, että aamuvarhaisella tarjoitun aamupalan lisukkeena oli tarjolla eilen juhlapöydässä ollutta hirvipaistia. Mutta vain maun vuoksi, joten ei tarvitse lukijan kuolata.


















Ja jos nyt täällä päin liikutte, niin kakkua on sitten tarjolla, ainakin jonkin aikaa?!

 

Tirkistys ikkunasta

 

Teen töitä aina silloin tällöin kotona. Ajatuksen harhaillessa katse siirtyy ulos ikkunasta, joka tarjoaa mielenkiintoista seurattavaa. Pihan rajalla on kaksi vanhaa kuusta, jotka näyttävät nukkuvan päiväänsäkin, mutta se ei pidä paikkaansa.Tarkemmin katsottua on pihapuissa paljon elämää.

Ehkä varsinkin nyt, kun molempiin puihin on laitettu lintulaudat.

 

 

 

 

Vaan mitä ihmettä?!! Suurempi lintulaudoista on rysäyttetty maahan! Muistaakseni näin oli käynyt pari vuotta sitten ja silloin epäilin ihmisen tekemää ilkivaltaa. Ei sittenkään, en usko, että kenelläkään olisi intressiä tulla pihaamme lintulautoja pudottelemaan. Epäilykseni kohdistuvat oraviin, joita useampia pihapuissamme viihtyy. Lintulaudat ovat kiinnitettynä sisalköydellä, joka on oravalle helppo vastus silloin kun on ruuasta kysymys.

 

 

 

 

Luulisi kyllä, että pihapuun runsaasti tarjoamat kävyt riittäisivät, mutta kuka sitä nyt aina samaa ruokaa syö, jos muutakin on tarjolla.

 

 

 





Kävin sitten ripustamassa lintulaudan, tällä kertaa paksummilla köysillä kiinni puuhun ja suojaverkon, ettei harakat rohmua kaikkea. Linnuilla alkoikin olemaan kiire tankata ennen pimeän tuloa, sen verran harmaa on ollut päiväkin, ettei valoa riitä pitkään.

Lintujen puuhia on mukava seurata. Meillä on monena vuonna pidetty bongauslistaa lintulaudoilla vierailevista linnuista. Nyt siellä viihtyvät tiaiset, varpuset ja oksille ilmestyi jo keltasirkkuja. Viime talvena kestovierailija on ollut myös mustarastas. Onkohan se lähtenyt lämpimimpiin maihin vai jäänyt tänne talvea uhmaamaan ? Harvinaisempia poikkeajia ovat olleet hömötiaiset, kuusitiaiset ja niiden parvessa liikuskeleva puukiipijä.

 

 

 

Marraskuu tekee tuloaan ja pientä rihmaa putoaa taivaalta. Heitämme syksylle hyvästi ja toivotamme talven tervetulleeksi!

 

 

Ensilumi satoi lokakuussa

 

Ensilumen kuorruttamaa kaunista metsämaisemaa ja pikkupakkasta. Tällaista se saisi tästä eteen päin ollakin. Lunta saa toki tulla lisää, kunhan vain pakkasella pysyisi. Vaan harvoinpa vielä lokakuun lumi on pysyvää. Vanha kansa sanoi, että tulee tautinen talvi, jos lumi sataa lehtipuuhun. Millainen talvi sitä oikein tuleekaan? 

 

 

Puuceen hyllylle löysimme vintiltä  hauskaa lukemista: Lemmen- ja rakkauskirjeiden kirjoittamisopas. Kirja sisältää hyviä vinkkejä etenkin nuorisolle :) mutta sopii lukemiseksi ihan kaikille. Lisäksi tarjoamme lukemiseksi maaseudun tietotaitoa ja oppikoulun maantiedon oppikirjaa, joka osoittaa sen, että maailma on muuttunut paljonkin ja millainen on ollut 50 vuotta sitten.

 

 

 Puuceen ikkuna on saanut jo vienon huurukerroksen ja saa lukemiset jäädä lämpimille keleille.

 

 

Saimme ikkunatehtaalta lähetyksen rekkaterminaaliin ja innokkaina kävimme lähetyksen hakemassa. Olipas arvokas ja painava kuorma peräkärryssä, joka onneksi saatiin perille ehjänä . Jaksoimme ikkuna kerrallaan kantaa ne saunatupaan odottamaan asennusta.






Ikkunoissa ovat harmaat profiilit, sopinevat harmaan hirren kaveriksi.

Koskahan ovet valmistuvat? On todella mielenkiintoista nähdä, millaiset ovista tulevat. Jätimme puusepälle "vapaat kädet" loihtia tuppeensahatusta lankusta ovet.



 

 

 

Syystunnelmia

 

 

Syksy on todella ollut sateinen, mutta onneksi joukkoon on mahtunut muutama poutainen päivä. Metsä on silloin kutsunut ja sinne onneksi ollaan päästy. Selkä vääränä on suppilovahveroita kannettu kotiin laitettavaksi. On paistettu ja laitettu pakkaseen, mutta myös hillottu etikkamausteliemeen, joka on henkilökohtainen suosikkini. Se sopii lisukkeeksi melkein mihin vaan ja vaikka sellaisenaan leivän päälle.

 

 

 

Hiukan harvinaisempaa herkkua löysimme läheiseltä suolta. Pakkasen puraisemia karpaloita poimittiin kohmeisilla sormilla. Niistä valmistuu kotitekoinen likööri, jota on sitten tarjolla joulun aikaan ja harkiten.

 

 

 



Saunanrakentaja on ollut toimessaan ja muurannut väliseinät saunatuvan, pukutilan ja saunan väliin. Nyt työvaihe on siinä vaiheessa, että tiilimuurin eteen on laitettu tervaleppäpaneeli.  Tältä se näyttää. Mielestämme onnistunut valinta ja vastakohta tummalle karheapintaiselle hirrelle. Lauteet tulevat myös tervalepästä.




Tässä saunan pesunurkkausta.
Lattialla olevasta putkesta tulee juokseva
vesi suoraan lähteestä.

Takkamestari on myös ehtinyt poikkeamaan. Takka on nyt slammattu kahteen kertaan ja viimeiseksi pinnaksi tulee antiikkilaasti. Takan vieressä oleva vanhan muurin malli on mielenkiintoinen yksityiskohta ja halusimme sen säilyttää sellaisenaan.

Takkaan voi jo tehdä kunnon tulen ja se mukavasti lämmittää pirttiä. Voi että, kun saataisiin valmiiksi tuo pirtti ja keittiö ja sauna, että siellä voisi aikaansa enemmänkin viettää.  Keskitämme nyt voimavarat tuon saunan laittamiseen ja katsotaan sen jälkeen näitä päätalon hommia.

 

Ompas ollut aikamoinen syksy työni puolesta - kuusi viikonloppua peräkkäin kiinni erilaisissa työtehtävissä ja kiirettä on pitänyt. Aika energiaton olo alkoi olemaan ja tämä vapaa viikonloppu saapui enemmän kuin tarpeeseen. Maalla tuli poikettua pilvipoutaisen sään suosiolla ja sain onneksi puuceen katon tiivistettyä kompostihuussin ilmastointiputken kohdalta. Siihen laitettiin bitumimassaa, jota rautakaupan myyjä  suositteli. Laitoin  "piippuun" lisäksi vielä viemäriputken läpivientitiivisteen, joten toivottavasti vedet ja lumet nyt pysyvät sisätiloista poissa.

Elokuun puolella ehdin hyvien kelien vallitessa maalaamaan puuceen ulkoa. Tyttären toiveiden mukaisesti sisäseinät maalattiin valkoiseksi. Lattia on tarkoitus maalata harmaaksi, mutta se siirtyy suosiolla ensi kesään - syyskelien myötä maali ei enää kuivuisi. Ensi kesään jää myöskin muut viimeistelypuuhat: on vuorilautojen laittoa, sisälle porrasaskelman nikkaroimista, samoin ulos portaiden teko jne.




Suulista löytyneistä vanhiosta heinäseipäistä tein telineen kynttilälyhdylle. Tämä majakka valaisee kulkua  polulla. Seipäät kiinnitin toisiinsa tervaköydellä - käsittelin sisalköyden venetervalla ja se oli kyllä aikas sotkuista puhaan. Köysi kestää kuitenkin paremmin säänvaihtelut ja mieto tervainen tuoksu leijailee siinä.

Ilahduttavaa on se, että saunan pystytys eteni niinkin vauhdikkaasti. Nyt rakennuksella on jo katto päänsä päällä. Turvekaton perustamista ajatellen alle laitettiin raakaponttilaudoitus ja sen päälle vedenpitävä kattohuopa. Ensi keväänä sitten katon laitto jatkuu niin, että siihen voidaan istuttaa valittuja kasveja.

Tässä raakaponttilaudoitus,

jonka päälle laitettiin kattohuopa.

Saunan sisätyöt ovat edenneet niin, että saunan ja tuvan väliseinä on muurattuna. Samoin piippu on jo paikoillaan. Myös ikkuna ovat tilattu ja toimitetaan lokakuun puolella. Valitsimme grafiitinharmaat ikkunapokat, ajattelimme niiden istuvat vanhan hirren kanssa kauniisti yhteen. Ovimalli on vielä mietinnässä.
Tavoitteenamme on saada saunarakennus mallilleen niin, että keväällä viimeistään siellä voi ensimmäiset löylyt heittää ja lämpimässä tuvassa yöpyä. Näillä ajatuksilla jaksaa mukavasti mennä tätä syksyn polkua.

Tänään on sellainen päivä, että ehdin tännekin jotakin laittamaan, kun olen "vapaalla työmaalta". Päivä on mennyt tässä kodin puuhissa ja huomiseen latautumisessa, huomenna alkaa siis työt.

Kyllähän sitä lomailut olisivat vielä maistuneet, nyt kun kesääkin tuntuu jatkuvan ja metsässä mustikka odottaa poimijaansa ja muutkin marjat sekä sienet. Pari kertaa ollaan pienen kävelyretken tehtyämme palanneet metsästä mukanamme kanttarelleja. Tänään tein yhdestä satsista sienipiirakan samalla kun leivoin aamuisen ruispuuron sämpylöiksi. Puuro kun "putoo" nuorisolle paremmin leivän mallissa. Mustikoitakin ollaan pariin otteeseen käyty poimimassa ja kyllä niitä kerkiää tässä, kun eivät vielä lähellekään ylikypsiä ole. Mansikat on pakkasessa.Viinimarjat saavat vielä kypsyä.

Tämä kesä on ollut muutenkin hiukan erilainen loman vieton suhteen. Italian reissun onneksi tehtiin ja maisemaa tuli vaihdettua, muuten aika on mennyt näissä pirkanmaalaisissa ympyröissä. Lappiin olisi tehnyt mieli lähteä, mutta se on sitten suunnitelmissa hiukan syksymmällä. Jos vaikka päästäsiin ruskan aikana?! Toisaalta silloin kun rauta on kuuma, on taottava eli eipä ole mieheni hirsityömaalta ollut juurikaan pois, sitten vasta kun vaimo on oikein patistanut huomioimaan perhettä ja sen sellaista.

Mutta oikeasti sydäntä lämmittää, kun näkee, että nuo hirret nousevat seiniksi, eivätkä makaa maassa toimettomina. Ja kyllä niitä kerroksia sinne tuleekin. Vaikka itse olen ollut samassa pihapiirissä touhuamassa, niin olen niin keskittyneenä ollut huussin rakentamiseen, että aina päivän päätteeksi ihmettelen, miten seinät kohoavatkaan. Nyt taitaa suurimmat haasteet olla edessä, kun korkeutta seinillä alkaa olemaan niin, ettei hirsien nostaminen miesvoimalla enää kohta onnistu. Vaari on käynyt auttamassa aina välillä, mutta taitaa lähempänä olla jo työkoneen kutsuminen nostopuuhiin.

Tässä saunatuvan puoleinen pääty, johon tulee kaksi ikkunaa.

Tämä on saunan laudenurkkaus.

Suomeen saapunut eksoottinen lämpö on tehnyt työteon hikiseksi, mutta hyvin ollaan pärjätty, kunhan vaan on muistanut tankata vettä riittävästi. Kyllä tällainen rakennushomma vie mehut, päivän puuhailujen jälkeen ei paljon ole tuutulauluja tarvinnut laulaa.

Tämä tässä odottelee maalia ja katon asentamista, huussi on kylläkin jo käyttövalmiudessa. Löysin sopivan kokoisia kattopellin paloja nurkista ja aioin käyttää ne katteeksi. Ajattelin maalata myös sisältä, tosin värimaailma pyörii vielä ajatuksissa - ehkä sekin asia kirkastuu jonakin aamuyön tunteina, kuten kaikilla alitajunnassa olevilla asioilla on taipumus. Paljon puuceessä käytetään vaaleansinistä väriä, kun se kuulemma ajaa kärpäset loitolle, mutta saatan laittaa kyllä jotain toista väriä. Ulkoväriksi on nyt sitten vahvistunut punamulta, kun sitä väriä löytyy pihapiiristä. Vuorilaudat tietysti valkoisiksi. Ihan seuraava projekti on hankkia saranat ja haat, jotta saan oven sekä taka-osan kompostijätteen tyhjennysluukun paikoilleen ja ehkä tuo maalaus sitten, jos kelit ja vapaa-aika kohtaavat.

Sunnuntaina irrottelimme ja vierailimme Pölkkylässä, joka on jugendia ja kansallisromantiikkaa edustava huvila, jolla on oma mielenkiintoinen historiansa. Rakennus on siirretty Tampereelta Näsijärven rannalta tietyömaan edestä ja on vuosikymmenien saatossa saanut asemansa luonnonkauniilta paikalta Länsi-Teiskossa. Suosittelemme käyntikohteena ja netistä löytyy kohteesta paljon tuotosta.

Eilen iltasella tehdessäni kotipihassa hommia, lähestyi minua siilirouva - edelleenkään emme tiedä, onko kyseessä rouva vai herra - mutta olen päätellyt, että tämä voisi olla rouva, joka nyt poikasten lähdettyä maailmalle on palannut takaisin tuttuihin ympyröihin ja rutiineihin. Tosin ruokailuajat ovat kyllä nyt aikaistuneet.

Minusta siilit ovat todella viehättäviä eläimiä ja niiden touhuja on niin hauska seurata. Tätä yhteiseloa jo kulunut kolmisen vuotta ja toivottavasti sitä jatkuukin. Nyt pikkuhiljaa siili alkaa tankkaamaan talvea varten, jotta pärjää pitkän hiljaisuuden omalla vararavinnollaan.

Oliskos sitä palaa tarjolla?

Tässä olisi yksi koiranpapana... Kyllä kelpasi.

Kyllä omasta kiposta syöminen on parasta.

Saunatyömaa edistyy! Hirsityöhön erikoistunut kirvesmies löytyi ja johan alkoi tapahtumaan. Kerros kerrokselta homma edistyy ja vanha ylöjärveläinen riihi saa uuden muodon.

Vanhan puun pinta on niin kaunis, että kyllä kierrättäminen kannattaa.

Huussiprojekti on edennyt siihen malliin, että hankittavana on seuraavaksi lattia- ja kattomateriaalit. Seinät ovat siis pystyssä. On se ollut aikamoista nikkaroimista, mutta hauskaa. Nyt taukoa on tullut sateiden vuoksi, mutta loppuviikosta taas on poutaisempaa luvassa. Kyllä nämä välipäivät ovat ihan tervetulleita -saa kroppa huilata ja ehtii poimimaan nyt sopivasti kypsiä mustikoita... ja mansikatkin pitäisi laittaa.

Pihakadultamme löytyi kaksi kuollutta siilin poikasta, olivat tainneet jäädä auton alle. Se on niin harmillista! Meillä on edelleen joku käynyt öisin syömässä tarjolle laitetut murkinat, mutta epäilyt kasvoivat, kuka lienee herkuttelija kun siilistä ei ollut näkynyt vilaustakaan. Eilen sitten ilmestyi grillatessamme siilirouva (emme tiedä onko hän rouva vai herra) jalkoihin pyörimään koirista huolimatta. Oli kyllä ilo nähdä ystävämme pitkästä aikaa.

Vaikka blogissa on ollut hiljaista, niin ahkerina ollaan oltu. Uusi piippu muurattiin vanhan murentuneen tilalle. Konevuokraamon nosturi oli mainio apulainen.

Oli se vaan hieno hetki, kun tulet saatiin takkaan. Myöhemmin takka vielä slammataan pariinkiin otteeseen. Lopullinen versio sitten, kun nähdään miten pinta halkeilee lämmityksen jäljiltä.

Ihan omana projektina olen aloittanut ulkohuussin rakentamisen. Tämä on sellainen oman itsensä toteuttamisen työmaa. Kompostoiva pönttö hankittiin, uusinta Biolanin mallia, jossa on saranoitu kansi ja hiukan paksumpi ulkokuori.

Pohjarakenteet tein pöntön ympärille mukaillen netistä löytämistä piirustuksista. Pintapaneelissa on pyöristetty profiilia ja suunnitelmissa on maalata ulkokuori punamullalla, mutta katsotaan sitten sitä lähemmin, kun rakennelma on valmis. Pihapiiriin sopii hyvinkin tuo punainen sävy päätalon väritystä mukaillen. Katto on vinokatto ja toiveita on heitetty läpinäkyvästä katosta, jotta saisi ihailla taivasta ja pihlajan oksistoa... Sekin on mietinnän alla.

Huussin sivuseinälle tulee ikkuna, joka löytyi hyväkuntoisena vintiltä. Karmissa on vuosi luku 1965.

Maalla on kyllä kiva puuhata ja siinä kyllä työasiat unohtuu, kun ajatus pitää pitää kasassa. En malttaisi millään pysyä poissa nikkaroimasta. Nyt kyllä tulee taukoa lomareissumme vuoksi. Iltojen päätteeksi olemme aivan puhki, mutta tyyttyväisiä itsensä toteuttamisen onnesta... perheemme koirilla näyttäisi olevan sama fiilis.